Täällä taas valeraskauden kera
Muutaman viikon hiljaiseloa on vietetty bloginkin osalta johtuen ihan omista kiireistäni ja niistä johtuneesta väsymyksestä. Sitten viimeisimmän, Sissin oireet ovat onneksi kääntyneet parempaan. Oksentelu loppui ja koira palautui normaaliksi. Sitä ihanuutta kestikin sitten muutaman päivän kunnes Sissi alkoi käyttäytyä perin omituisesti. Ensimmäinen merkki valeraskaudesta oli kirkas limainen vuoto emättimestä. Se herätti ensin huolta ja soitin asiasta tutulle eläinlääkärille. Viimeisistä juoksuista oli kulunut noin 1,5 kuukautta ja pelko mahdollisesta kohtutulehduksesta oli tietysti ensimmäisenä mielessä. Vuoto ei ollut runsasta eikä märkäisen, tulehtuneen näköistä. Ja se loppui parissa päivässä.
Seuraavaksi Sissi alkoi kaivelemaan pesiä. Ihan joka paikkaan. Oma peti piti myllätä, omistajan sänky pedattiin uusiksi, sohvapeitteet lensivät ja matot olivat rullalla. Mitään pentuja Sissi ei ole näyttänyt hoitavan mutta on ollut valppaampi ja selvästi vahdannut esimerkiksi rapun ääniä hanakammin kuin yleensä. Muutama päivä myöhemmin nisät olivat jo aika turvoksissa ja maitoahan sieltä hiukan tiputteli. Fyysiset oireet siis viittasivat ihan täysin valeraskauteen.
Valeraskaus on näyttäytynyt Sissillä myös mielealan muutoksilla. Se on saman päivän aikana ollut sekä innokas ja täynnä energiaa, sitten se on ollut alakuloinen ja jopa vähän masentuneen oloinen. Välillä sillä on ollut kunnon tättähäärä-komentajan elkeet. Vaikea arvoida täysin miten koiran käytös muuttuu, mutta selvästi olen voinut havaita muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet "hassuilta" tai hieman epänormaaleilta.
Oireet ovat olleet suhteellisen siedettäviä vaikka ikävää on toisen hormoneissa kärvistelyä vierestä seurata. Sissillä tuli viikon oireilun jälkeen vielä päälle ruokahaluttomuus eli se närppii ruokaansa tai jättää kokonaan syömättä. Vähän ajan päästä uudella yrityksellä ruoka kuitenkin maistuu. Välillä taas ruoka pitäisi saada heti tässä nyt ja Sissi ahmii sen kuin viimeistä päivää. Pienimuotoisia suolisto-oireita sillä on myös ollut, vatsan löysyyttä.
Valeraskaus voi ymmärtääkseni olla joillekin koirille hyvinkin rankka kokemus siinä missä useat koirat eivät kärsi moisesta koskaan. Kuten ihmisillä, erityisesti meillä naisilla, hormonitoiminnan muutokset voivat olla aikamoista myllerrystä. Kaikki Sissin oireet ovat normaaleja valeraskauden oireita eikä niistä pidä liikaa huolestua, valeraskaus on koiran normaali kiimakierron vaihe. Voimakkaita, koiran elämänlaatua todella huonontavia, oireita voidaan toki hoitaa eläinlääkärin vastaanotolla. Ultimaattisin hoitomuoto on koiran sterilointi. Sitä olen toki miettinyt mutta vielä en koe, että se olisi Sissin kohdalla järkevää. Kuulemani mukaan koiran hormonituotannon olisi hyvä antaa kehittyä rauhassa aikuisuuteen, hormoneilla on nimittäin myös tärkeä rooli koiran fysiologisen kehityksen kannalta. Liian aikaisessa vaiheessa sterilointi voi vaikuttaa koiran kasvuun - tosin minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä miten tämä vaikuttaa eri kokoisiin koiriin. Nartun sterilointi pitää myös tehdä kiimakierron puolivälissä ja mikäli se oireilee valeraskautta, on hyvä odottaa useampi viikko oireiden päätyttyä ennen kuin toimenpide voidaan tehdä. Sterilointi ei siis ole ihan yksinkertainen toimenpide, johon voi mennä koska vain. Minulla on ollut aikaisemmin uroksia, jotka kaikki kastroitiin. Valitettavasti Leon kohdalla kastrointi ei poistanut kaikkea rähinää, vaan opittu malli jäi päälle leikkauksesta huolimatta. Sissin kohdalla syy sterilointiin olisi pelkästään sen oman olon helpottaminen jos valeraskaudet tästä vielä pahentuvat.
Ensi viikolla on taas uusi tilanne Sissin elämässä kun se jää kotiin hoitoon kun itse lähden viikoksi lomalle. Pitkä välimatka ja viikon ero taitaa olla jännittävämpää minulle kuin Sissille. Onneksi se voi kuitenkin jäädä kotiin tällä kertaa. Onnistunutta lomailuani varten olen kirjoittanut usean sivun hoito-ohjeet, tietysti!
Oikein mukavaa Vappua Siiselssonin lukijoille! Koitetaan tästä tauon jälkeen taas aktivoitua, sanottavaahan aina riittää :)
Ps. Tulevana kesänä meinataan osallistua gööttien paimennustaipumustestiin! Tässä kuva kuivaharjoittelusta pellolla ilman karjaa...
Seuraavaksi Sissi alkoi kaivelemaan pesiä. Ihan joka paikkaan. Oma peti piti myllätä, omistajan sänky pedattiin uusiksi, sohvapeitteet lensivät ja matot olivat rullalla. Mitään pentuja Sissi ei ole näyttänyt hoitavan mutta on ollut valppaampi ja selvästi vahdannut esimerkiksi rapun ääniä hanakammin kuin yleensä. Muutama päivä myöhemmin nisät olivat jo aika turvoksissa ja maitoahan sieltä hiukan tiputteli. Fyysiset oireet siis viittasivat ihan täysin valeraskauteen.
Valeraskaus on näyttäytynyt Sissillä myös mielealan muutoksilla. Se on saman päivän aikana ollut sekä innokas ja täynnä energiaa, sitten se on ollut alakuloinen ja jopa vähän masentuneen oloinen. Välillä sillä on ollut kunnon tättähäärä-komentajan elkeet. Vaikea arvoida täysin miten koiran käytös muuttuu, mutta selvästi olen voinut havaita muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet "hassuilta" tai hieman epänormaaleilta.
Oireet ovat olleet suhteellisen siedettäviä vaikka ikävää on toisen hormoneissa kärvistelyä vierestä seurata. Sissillä tuli viikon oireilun jälkeen vielä päälle ruokahaluttomuus eli se närppii ruokaansa tai jättää kokonaan syömättä. Vähän ajan päästä uudella yrityksellä ruoka kuitenkin maistuu. Välillä taas ruoka pitäisi saada heti tässä nyt ja Sissi ahmii sen kuin viimeistä päivää. Pienimuotoisia suolisto-oireita sillä on myös ollut, vatsan löysyyttä.
Valeraskaus voi ymmärtääkseni olla joillekin koirille hyvinkin rankka kokemus siinä missä useat koirat eivät kärsi moisesta koskaan. Kuten ihmisillä, erityisesti meillä naisilla, hormonitoiminnan muutokset voivat olla aikamoista myllerrystä. Kaikki Sissin oireet ovat normaaleja valeraskauden oireita eikä niistä pidä liikaa huolestua, valeraskaus on koiran normaali kiimakierron vaihe. Voimakkaita, koiran elämänlaatua todella huonontavia, oireita voidaan toki hoitaa eläinlääkärin vastaanotolla. Ultimaattisin hoitomuoto on koiran sterilointi. Sitä olen toki miettinyt mutta vielä en koe, että se olisi Sissin kohdalla järkevää. Kuulemani mukaan koiran hormonituotannon olisi hyvä antaa kehittyä rauhassa aikuisuuteen, hormoneilla on nimittäin myös tärkeä rooli koiran fysiologisen kehityksen kannalta. Liian aikaisessa vaiheessa sterilointi voi vaikuttaa koiran kasvuun - tosin minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä miten tämä vaikuttaa eri kokoisiin koiriin. Nartun sterilointi pitää myös tehdä kiimakierron puolivälissä ja mikäli se oireilee valeraskautta, on hyvä odottaa useampi viikko oireiden päätyttyä ennen kuin toimenpide voidaan tehdä. Sterilointi ei siis ole ihan yksinkertainen toimenpide, johon voi mennä koska vain. Minulla on ollut aikaisemmin uroksia, jotka kaikki kastroitiin. Valitettavasti Leon kohdalla kastrointi ei poistanut kaikkea rähinää, vaan opittu malli jäi päälle leikkauksesta huolimatta. Sissin kohdalla syy sterilointiin olisi pelkästään sen oman olon helpottaminen jos valeraskaudet tästä vielä pahentuvat.
Ensi viikolla on taas uusi tilanne Sissin elämässä kun se jää kotiin hoitoon kun itse lähden viikoksi lomalle. Pitkä välimatka ja viikon ero taitaa olla jännittävämpää minulle kuin Sissille. Onneksi se voi kuitenkin jäädä kotiin tällä kertaa. Onnistunutta lomailuani varten olen kirjoittanut usean sivun hoito-ohjeet, tietysti!
Oikein mukavaa Vappua Siiselssonin lukijoille! Koitetaan tästä tauon jälkeen taas aktivoitua, sanottavaahan aina riittää :)
Ps. Tulevana kesänä meinataan osallistua gööttien paimennustaipumustestiin! Tässä kuva kuivaharjoittelusta pellolla ilman karjaa...
Kommentit
Lähetä kommentti