Kannattaako koiralla olla vakuutus?

En ole aikaisemmin vakuuttanut koiriani mutta Sissin kohdalla päätin jo hyvissä ajoin tehdä poikkeuksen. Viimeisen vuoden aikana olen moneen kertaan todennut että tein fiksusti, sillä vakuutusta on tarvittu moneen otteeseen. Edellinen koirani Leo eli todella terveen elämän ennen kuin kasvainsairaus vei sen mukanaan. Leon vointi romahti äkkiä ja kasvainpesäkkeiden löytyminen oli yllätys, ne eivät olleet varoittaneet itsestään millään tavalla. Viimeisten neljän elinpäivän aikana rahaa kului toista tuhatta euroa ja jouduin jättämään jäähyväiset parhaalle ystävälleni. Onneksi minulla oli säästöjä.

Koiran sairasteluun on hyvä varautua taloudellisesti. Jokaisella on oma tapansa toimia, osa säästää sukanvarteen tai "koiratilille", osa hankkii vakuutuksen ja osa tekee molemmat tai eivät välttämättä varaudu mitenkään. Minun mielipiteeni on, että eläintä hankkiessa yllättäviinkin kuluihin olisi hyvä varautua edes jollain tasolla, ja jokaisen lemmikinomistajan velvollisuus on huolehtia ystävästään tiukan paikan tullen tavalla tai toisella.

Viime aikoina on puhuttanut paljon eläinlääkäripalvelujen hintataso. Mediassa on käyty keskustelua siitä, onko kohta vain harvoilla varaa pitää lemmikkiä kun sen ylläpitokustannukset nousevat niin korkeiksi, erityisesti kun jotain ikävää sattuu. Kaikilla ihmisillä sosioekonomisista lähtötasoista riippumatta on mielestäni oikeus hankkia itselleen koira, jos on mahdollisuus siitä asianmukaisesti huolehtia. Jo pelkästään kansanterveydellisistä syistä yhteiskunnan pitäisi tukea lemmikin omistamista edes välillisesti. Käytännössä esimerkiksi eläinlääkäripalveluiden arvonlisäverotusta tulisi laskea, jos veron laskeminen näkyisi suoraan hintojen edullistumisena. Ennen vanhaan eläinlääkärit olivat niin kutsuttuja kunnaneläinlääkäreitä, jotka palvelivat kaikkia löytöeläimistä karjaan ja kotieläimiin. Suomeen on vuosien saatossa rantautunut  yksityisen eläinlääkäriketjun monopoli, joka on sitä myöten alkanut määrittelemään eläinlääkäripalveluiden hintatasoa uusiksi. Ketjuuntuminen on pakottanut pienet yksityiset klinikat ahtaalle. Niiden vaihtoehtona on ollut joko lähteä ketjuun mukaan tai koittaa pärjätä omillaan. Ison ketjun etuja on mm. laitehankinnat ja sitä myöten erikoispalveluiden tarjoaminen. Pienillä klinikoilla ei aina ole tiloja tai mahdollisuutta hankkia kaikkea sitä arsenaalia mitä kokonaisvaltaiseen sairaudenhoitoon voidaan joskus tarvita. Osaavat klinikat tekevät yhteistyötä toisten klinikoiden kanssa, jotta eläin saa parasta mahdollista hoitoa. Ison ketjun tarjoamat edut ovat mahdollistaneet sille etulyöntiaseman valtakunnallisen hintatason määrittelyssä.

Seuraamissani keskusteluissa olen huomannut, että yhä useampi vakuuttaa koiransa. Ihan hiljattain koirille suunnattuja vakuutuksia ovat alkaneet tarjoamaan lähes kaikki suurimmat vakuutusyhtiöt. Vuosi sitten Suomeen rantautui eläinvakuutusyhtiö Agria, joka on erikoistunut vain eläinten vakuuttamiseen. Tämän uuden yrityksen myötä mm. If, Lähitapiola, Pohjola sekä Pohjantähti ovat lähteneet näkyvästi mukaan kilpailuun. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että omassa somessani näiden edellä mainittujen yritysten vakuutustarjouksia näkyy usein. Koirien vakuuttaminen on nyt todella trendikästä ja kannattavaa, niin yrityksen imagon kuin lemmikinomistajankin näkökulmasta. Vakuutusyhtiöt ovat huomanneet varmasti eläinlääkäripalveluiden hintatason muutoksen ja ne reagoivat ihmisten kasvaneeseen huoleen tarjoamalla vaihtoehtoa vakuutuksen muodossa. Aika hyvä bisnes.

Sillä mikä onkaan kaikkein suurin kysymys, jota varmasti jokainen koiranomistaja mielessään pähkäilee? Tarvitsenko vakuutuksen, joka maksaa satoja euroja vuodessa, jota emme toivottavasti koskaan joudu käyttämään vai säästänkö rahaa pahan päivän varalle? Entä jos koirani sairastuukin krooniseen tautiin, jonka vuoksi eläinlääkärissä joutuu juoksemaan pahimmillaan useita kertoja vuodessa, olisiko siinä tilanteessa vakuutus kuitenkin turvallisin vaihtoehto? 

Joka kerta kun lähden eläinlääkäristä totean, että toivottavasti emme näe hetkeen. Viime syksynä juoksimme Sissin kanssa Evidensian palveluissa, jotka eivät tuottaneet meille juuri mitään apuja mutta rahaa kyllä paloi. Maksoin satoja euroja klinikalle per käynti siitä, että he auttaisivat minua Sissin ruokinnan suhteen ja saamani apu tarkoitti käytännössä teollisten eläinlääkäriruokamerkkien esittelyä, näin karua se todella oli. Kun apua ei tuntunut sieltä löytyvän, palasin askeleen taaksepäin takaisin tutulle pienelle eläinlääkäriasemalle ja otin yhteyttä eläinnaturopaattiin, joka hänkin yksityisyrittäjä. Pieni eläinlääkäriasema ja ravitsemuksen asiantuntija tekivät yhteistyötä satojen kilometrien välimatkasta huolimatta ja Sissin oireiluun löytyi vihdoin syy. Eläinnaturopaatin lisäksi olen saanut avun lopulta tutulta eläinlääkäriltä, aivan läheltä. Avun saamisen myötä minulla on kuukausien ahdistuksen ja epätietoisuuden jälkeen myös olo, että lähellämme on ammattilaisia, jotka todella välittävät meistä ja haluavat meitä auttaa.

Myös vakuutusyhtiö on ollut tukenani pitkin matkaa. Olen joka kerta saanut todella hyvää palvelua heiltä. Asiakkaan kannalta on tärkeää, että vakuutusyhtiö tietää minkälaisten asioiden kanssa joudutaan painimaan kun vakuutetaan eläin. Usein vakuutusyhtiöissä tapausten käsittely tapahtuu puhtaasti pykälien mukaan taulukkoja syynäämällä. Vakuutusehtoihin on määritelty tarkasti, mitkä sairaudet korvataan ja mitkä omistajan tulee kustantaa itse. Meille vakuutusyhtiö on korvannut ison osan kaikista tutkimuksista ja toimenpiteistä, joita koiralle on tehty. Kuitenkin se asia, johon toivoisin tulevaisuudessa vakuutusyhtiöiltä päivitystä on ravitsemuksellisen tukihoidon korvaaminen. Vakuutusyhtiö ei korvaa käyntiä eläinnaturopaatin luona, vaikka siihen olisi esimerkiksi eläinlääkärin perustelu tai jopa ns. lähete. Ravitsemuksellista hoitoa korvataan vain silloin, kun sitä antaa eläinlääkäri. Ja tässä päästäänkin siihen ikävään kokemukseen eläinlääkärien osaamisesta koskien koirien ravitsemuksellista tukihoitoa - sitä on ammattikunnassa nimittäin harmillisen vähän. Tänä päivänä kuka tahansa koiranomistaja on hukassa koiransa ruokinnan suhteen. Nappulat eivät ole, eivätkä voi olla, enää tänä päivänä ratkaisu kaikkeen kun markkinoillekin tuutataan jos jonkinmoista ruokintavaihtoehtoa. Näin ollen eläinlääkäreiden ja ravitsemuksellisen tukihoidon ammattilaisten tulee olla perillä siitä, millä tavoin koirien ruokintakulttuuri on muuttunut ja miten ratkaisevassa asemassa oikeanlainen ruokavalio on koiran hyvinvoinnin ja tervehtymisen kannalta.

Olisin ollut todella hukassa jos Sissillä ei olisi ollut vakuutusta ihan ensimmäisestä päivästä lähtien, kun se minulle saapui. Meidän tarinamme perusteella voin siis sanoa, että vakuutus kannattaa. Ymmärrän täysin koiranomistajia, jotka kokevat vakuutusmaksut kalliina siihen nähden, mitä todellista hyötyä ne mahdollisesti tarjoavat. On siksi ollut ilo huomata, miten monet vakuutusyhtiöt ovat tarttuneet tilaisuuteen ja lähteneet kilpailemaan vakuutusten tarjoamisessa. Sillä kilpailu antaa mahdollisuuden kuluttajalle valita ja kilpailu voi myös pakottaa yhtiöt uudistamaan vakuutusehtojaan niin, että ne todella ovat kannattavia kuluttajan näkökulmasta. Samanaikaisesti ikävä kyllä suuren eläinlääkäriketjun strategiatyöryhmä voi hieroa käsiään ja pohtia millaisia hintojen muutoksia ne voivat toteuttaa sitä mukaan kun enemmistö ihmisistä joutuu turvautumaan vakuutukseen. Hintojen nousu ja vakuutusyhtiöiden tarjoamat palvelut kävelevät siis aika lailla käsi kädessä. Koiranomistaja on aikamoisessa paineessa tässä tilanteessa, ja pahimmillaan tämä voi johtaa siihen että ne ihmiset, joilla ei ole varaa vakuuttaa koiraansa, eivät voi koiraa omistaa.

Mitä koiranomistaja voi tässä tilanteessa siis tehdä? Olla valppaana ja kyseenalaistaa ja arvioida tarkasti ne palvelut joihin on rahojaan laittamassa. Käydä läpi vaihtoehtoja ja suosia pienyrittäjien palveluita. Vaatia ansaitsemaansa hoitoa ja selitystä sille, mistä maksaa. Kuluttajalla on varaa valita keneltä eläinlääkäripalvelunsa ostaa, ihan yhtä lailla kuin meillä on varaa valita mistä ostaa koiransa tarvikkeet. Valinnanvapaus koskettaa erityisesti suurissa kaupungeissa asuvia, palveluntarjontaa kun löytyy. Näin kuntavaalien alla on kuitenkin pakko sanoa, että eläinlääkäripalvelut pitäisi kuulua jokaisen kuntalaisen peruspalveluihin myös pienemmissä kunnissa. Kannatan vahvasti paluuta entiseen, eli kunnaneläinlääkäripalveluihin. Suomessa on tällä hetkellä puoli miljoonaa rotukoiraa ja siihen päälle vielä rescuet ja sekarotuiset. Kaikille tulee olla tasavertainen mahdollisuus hoitoon kun sitä tarvitsee, riippumatta asuinpaikasta tai varallisuustasosta. Tämä on minun mielipiteeni. Enkä ole ehdolla kunnallisvaaleissa. ;)