Viides eläinlääkäri totuuden sanoo ja niin sanon minäkin pari pointtia

Viime perjantain kävimme tapaamassa viidettä eläinlääkäriä koskien Sissin vatsavaivoja. Eläinlääkäri Minna Rinkinen laittoi sitten kertaheitolla paletin uusiksi. Eikä ollut ollenkaan huono asia se.

Olen jo pitkin matkaa epäillyt, että Sissin oireiden taustalla voisi olla jonkinlainen ruoka-aineyliherkkyys. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, ettei yksikään koirani ole koskaan ollut kovin herkkävatsainen, joten minulla ei ole ollut entuudestaan käytännössä mitään käsitystä siitä, millä tavoin koiran ruoka-aineyliherkkyys voisi oireilla ja mitä se oikeastaan tarkoittaa käytännössä. Sissin diagnoosiksi nimettiin krooninen gastriitti eli vatsan ärsytystila, joka johtuu ruoka-aine yliherkkyydestä. Koirastahan ei ole tähän mennessä löytynyt tutkimuksissa mitään hälyttävää ja oireet ovat pitkin matkaa alkurysäyksen jälkeen olleet suhteellisen maltillisia, mutta silti olemassaolevia. Olen kauhuissani lukenut eri keskusteluista, kuinka jonkun koira oksentaa verta ja miettinyt, olenko täysin vainoharhainen neuroottinen idiootti kun huomioni kiinnittyy jo koirani maiskutteluun? Siispä lähdin miettimään erilaisista näkökulmista tätä meidän tilannetta ja sitä, miksi todellakin kannatti maksaa tästä konsultaatiokäynnistä, josta saimme - ei nyt välttämättä täysin shokkiuutista - mutta paljon vahvistusta omille epäilyille, tukea ja ennen kaikkea vastuun jakamista ammattilaiselle.

Tein käyntiä varten mahdollisimman selkeät muistiinpanot, jotta voisin selittää tilanteemme selkeästi. Näiden muistiinpanojen lisäksi tuli ilmi monta muutakin asiaa ja kävimme läpi täysin uusiakin seikkoja, joita en ollut tullut ajatelleeksi.

Muistiinpanot eläinlääkärikäyntiä varten

1. Kun koirasi sairastaa ja seurailet koiraasi yksin, tulet vainoharhaiseksi

Niin. Jokainen eläinlääkäri tähän mennessä on lähettänyt meidät kotiin seurailemaan tilannetta. Minna Rinkinen oli ensimmäinen lääkäri, joka sanoi suoraan mitä hän epäilee oireiden taustalla olevan ja millä tavalla nyt todella otetaan tilanne haltuun. Kaikki aiemmat lääkärit ovat hoitaneet oireita tarttumatta sen kummemmin todellisen syyn selvittämiseen. Toki syitä on spekuloitu ja meille on heitetty syyksi mm. 

• Megaesofagus eli ruokatorven laajentuma
• Vierasesine
• Synnynnäinen vika (persistoiva aortan kaari)
• Kilpirauhasen vajaatoiminta 
• Haiman/maksan vajaatoiminta
• Addisonin tauti 
• "Sairauden oireita ilman määrättyä syytä, vatsa, suolisto" <- siis mikä? 
• Giardia bakteeri 

Olen lukenut viime kuukausien aikana niin paljon närästyksestä ja ruoansulatusongelmista kärsivistä koirista, että olen sitä myötä päässyt aika hyvin perille meidän tilanteesta omin nokkineni. Mutta se ei pelasta meidän tilannetta mitenkään vaikka itse mietin, että syynä voisi olla yliherkkyys jollekin tai meidän tapauksessa joillekin ruoka-aineille. Voisinhan lähteä yksin testailemaan eri ruoka-aineita mutta siinä vaiheessa tullaan auttamatta nopeasti tilanteeseen, jossa koira ei todennäköisesti saisi tarvittavia ravintoaineita syömästään yksipuolisesta ruoasta. 

Yksin oireiden seuraaminen ja syiden spekuloiminen on raskasta ihan oikeasti. Se on pitkin matkaa ollut yksi uuvuttavin tekijä tässä kaikessa. Varsinkin kun elän koirani kanssa yksin, eikä minulla ole muita perheenjäseniä jotka yhtä lailla voisivat kiinnittää huomiota koiran oireiluun, puuttua tilanteeseen kun näkyy jotain hälyttävää tai arvioida tilanteen vakavuutta kun ei ole oikein varma. Välillä tulee sellainen uupunut ja vainoharhainen olo, eikä enää tiedä mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Viimeksi tänään silmieni eteen nousi somessa artikkeli, jossa lemmikinomistajaa kehotetaan tarkkailemaan "pienimpiäkin muutoksia lemmikissä". Entä jos kuukausia jatkuneessa stressitilassa ja univajeessa alkaa näkemään ne pienet, ihan normaalit, asiat ongelmina? Kyllä koira kait saa rapsuttaa itseään, lipoa huuliaan ja välillä siltä pääsee röyhtäisy. Se nyt ei vielä meinaa, että sillä olisi yhtään mikään sairaus. 

2. Kun koirasi sairastaa, mene ja jaa vastuuta 

Miksi en kysyisi ruokinta-ammattilaiselta? Niin. Kuka on koiran ruokinnan ammattilainen, oikeasti? Koiranruoka on aihe, josta riittää loputtomasti kädenvääntöä aiheuttavia keskusteluja, siitä on ihan oikeasti yhtä monta oikeaa mielipidettä kuin on mielipiteen esittäjää. On täysin eri asia antaa ravintoneuvoja jonkun oman ideologian puitteissa kun koira on perusterve. Mielestäni jonkun tietyn ruoan syöttäminen oireiden poistamiseksi ilman, että syytä oireilulle oikeasti selvitetään on yhtä epävarmaa hakuammuntaa kuin mikä tahansa homeopaattinen hoito, siis ken niihin uskoo. En siis osta väitettä siitä, että koiran pitäisi automaattisesti syödä jotain tiettyä nappulaa tai olla raakaruokinnalla. Uskon siihen, että jokainen koira on yksilö ja sille pitää syöttää sitä mikä näyttää siltä, että se sille sopii. Tästä syystä olen päätynyt maksamaan ravitsemukselliseen tukihoitoon erikoistuneelle eläinlääketieteen ammattilaiselle, jonka kanssa yhdessä käymme juuri minun koiralleni sopivaa ravintoa läpi. 

Kaiken tämän keskellä opin sen, että koiranomistajana minulla on oikeus vaatia palvelua. Minun ei tarvitse tyytyä eläinlääkärin neuvoihin vaan voin rohkeasti kyseenalaistaa ne jos olen eri mieltä. Tai tässä tapauksessa olisin voinut ehkä noin kahta eläinlääkäriä aikaisemmin alkaa vaatimaan oireiden selvittämiselle todellista osaajaa enkä vaan naiivissa lääkärin ammattikuntaa kohtaan sokeassa uskossa lähtenyt kotiin niiden närästyslääkkeiden kanssa. Eläinlääkärikin on nimittäin vain ammatti. Ja kuten missä tahansa ammatissa, ammattitaito ja perehtyneisyys kulkevat käsikädessä sen kanssa, saako ammattiaan harjoittaa niiden asioiden parissa mihin on intohimoa. Jos eläinlääkärin intohimo on välilevynpullistumissa, ei ammattitaito ehkä riitä vatsaongelmien selvittämiseen vaikka näennäisesti molemmista on olemassa yliopistotason tutkinto. Jos joskus elämässäni tulee vielä tilanne, että koirani oireet pitkittyvät, en enää koskaan hae konsultaatiota lääkäriltä, jonka ammattiosaaminen on kyllä sisätaudit, mutta intohimona loishäätö. 

3. Kun koirasi sairastaa, valitse spekulaatiokaverisi tarkoin

Minusta netti kertoo paljon mutta kaiken sen tiedon suodattaminen vaatii aika paljon taitoja. Kun ihmiset kertovat koiriensa oireilusta, he yleensä jättävät monia asioita sanomatta, tuskin tahallaan mutta kuitenkin. Edelleen lähes päivittäin huomaan tietyissä koiranruokaan liittyvissä keskusteluryhmissä närästykseen liittyviä aloituksia ja ihmiset ovat vuolaasti neuvomassa milloin piimällä milloin närästyslääkkeillä. Joku saattaa väliin muistaa sanoa, "kannattaa tutkia se syy". Toki minäkin olen spekuloinut koirani oirekirjoa muutaman läheisen ystäväni kanssa tuntitolkulla. Mutta mitään uutta en koe saavani, jos lähtisin tuiki tuntemattomien kanssa siitä jauhamaan somen ihmeelliseen maailmaan. Ja tässä tulee se, miksi teki mieli sanoa tämä ääneen: jatkuva muiden ihmisten kommenttien, neuvojen ja ohjeiden lukeminen todennäköisesti lisää ahdistusta ja stressiä omasta tilanteesta, kuin että se auttaisi. Aina saattaa takavasemmalta tulla joku, joka suistaa keskustelun spekulointisfääreihin eli pakka menee sekaisin vieläkin tietävämmän kokemusasiantuntijan kommentilla. Jossain vaiheessa väsyin seuraamaan näitä närästyskeskusteluita. Yhteen taisin osallistua ja kaduin sitä. Parempi vaan suoltaa ajatuksiaan tässä näin. 

4. Kun koirasi sairastaa, pidä huolta omasta jaksamisestasi ja mielenterveydestäsi

On valvottu öitä? Pelkästään jo väsymys, varsinkin krooniseksi univajeeksi mennyt yökukkuminen saa kenet tahansa toimimaan puoliteholla. En nyt tähän hätään muista, koska viimeksi olisin ihan oikeasti kunnolla nähnyt ystäviäni. Ilman, että siihen on siis sisältynyt koiran oireista spekuloimista. En muista koska olisin nukkunut esimerkiksi vaikka 8 tuntia yhtä soittoa, ilman että herään valppaana siihen, että koira päättää vaan huvikseen mennä nukkumaan olohuoneeseen. Kynsien äänet parkettilattialla naputtavat minut hereille valveunesta, koska ääni on tuttu niin monista öistä, jolloin olkkariin mentiin oksentamaan. Kun herään, voisin hypätä auton rattiin. Niin skarpissa tilassa on, kun on tottunut yönsä kuuntelemaan toisen oireilua. Ja se ei voi ihan oikeasti mennä niin pidemmän päälle. Siksipä olen vakavasti harkinnut esimerkiksi korvatulppia. Koiran oireilu on vähentynyt tältä haavaa ja olemme menossa toivottavasti nyt vähän parempaan suuntaan. Valveuni on kuitenkin jäänyt. Ehkä niillä korvatulpilla en herää joka ikiseen ääneen, jota koira yön aikana päästää. Että jos tuo koira nyt pieraisee kuuroille korville, tuskin menetämme kumpikaan mitään. 

5. Kun koirasi sairastaa, älä menetä toivoa

Silloinkin kun väsymys painaa ja epätoivo valtaa sydänalaa, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Epätoivo ei nimittäin auta tilannetta. Koira on herkkä eläin vaistoamaan meidän ihmisten tunnemaailmaa. Siitäkin syystä omien stressilevelien laskeminen kannattaa. Kun tavalla tai toisella jaksaa pysyä rauhallisena, koirakin vaistoo ettei tässä nyt tarvitse hätäillä, vaikka nyt vähän närästäisikin. Taannoin koostamaani närästystaulukkoon poimin jostain keskustelusta kommentin "omistaja itse aiheuttaa koiransa närästyksen". No niinhän me omistajat tavallaan teemme. Kun stressaamme rakkaan lemmikkimme vointia päivin ja öin, ylläpidämme aika epäedullista ilmapiiriä paranemisprosessille. Kun huolehtii siitä, että syö ja nukkuu itse hyvin, on paljon paremmat eväät jaksaa hoitaa toista. Kun on toivoa, asiat eivät näytä pienen vastoinkäymisen tullessa täydeltä kaaokselta ja katastrofilta. Ja silloin, kun tulee onnistumisia, niistä pitää iloita. Tällä kertaa meillä tuli todella voimaantunut ja hyvä olo tästä eläinlääkärikäynnistä. Saimme Minna Rinkisen vastaanotolla nimittäin ihan hitosti toivoa siitä, että kyllä Sissi kuntoon saadaan! 

Yritettiin ottaa yhteisselfie mutta Sissi päätti ottaa nk. belfien. :D