Siiselsson

Aloitettiin viime viikolla kokeilemaan Trovetin peura-peruna säilykettä hyvin varovasti. Viikonlopun aikana tuli vähän löysää ulostetta mutta se lopulta kiinteytyi ja huokaisin maanantai-aamuna, että jes - nyt ollaan taas voitettu hetkellisesti, ehkä tämä ruoka nyt voisi Sissille sopia. Maanantaina käytiin aamulla myös eläinlääkärissä 1.vuotis rokotuksilla, jonka jälkeen sitten riemu taas repesi. Illalla Sissin maha oli taas ihan löysällä ja tiistai mentiinkin sitten jo varpusparvi-osaston ripulille. Tuotokset ovat edelleen löysiä mutta spruut-kakkaa näkyy jo onneksi vähemmän. Mikään ei oikeasti turhauta niin paljon kuin se, että luulee päässeensä kohti parempaa ja tulee takapakkia. Yksi askel eteen, kaksi taakse. Siitä olen kirjoittanut ennenkin. Sitä parhaansa mukaan koittaa löytää sopivia ratkaisuja ja ehtii jo huokaista voitonriemuisena helpotuksesta kunnes koiran peräpäästä kuuluu "sprööt" ja siinäpä sitä taas ihmetellään sitten. Arkea helpottaakseemme tätä Trovetia ...

On pitänyt kirjoitella jo pari päivää sitten mutta oma väsymys on ottanut joka kerta niskaotteen. Sitten viime pölinöiden, otettiin nimittäin ikävällä tavalla sellainen oppimisprosessi, joka on pitänyt intensiivisessä otteessaan viime päivät. Olin viime viikolla yhteyksissä hoitavan eläinlääkärimme kanssa ja kävimme läpi Sissin ruokinnan kulmakiviä. Siinä hänen apuaan hyödyntäen pohdin, mikä olisi sellainen luu tai makupala, jota koiralle uskaltaisi antaa. Makupalana eläinlääkärimme suositteli esimerkiksi Trovetilta saatavaa strutsin mahaa, mikä kuulostaa kyllä aika jännittävältä. Varsinaisia luita Sissille ei voi syöttää mutta esimerkiksi hirvennahkaluu voisi olla sellainen, jota uskaltaisi kokeilla. Kävin muutamassa eläintarvikeliikkeessä toteamassa, että heillä on kaikilla toimitusvaikeuksia kyseisen tuotteen kanssa. Siispä aikani valikoimaa syynättyäni bongasin porsaannahasta tehdyn vähärasvaisen ja maltillisen kokoisen tikun. Se lähti mukaamme ja sunnuntai-iltana Sissi sai nauttia...