Sissin ensimmäinen virallinen näyttely

Lomat lusittu ja paluu arkeen on ollut kyllä suoraan sanottuna karu! Kesä ei ole kohdellut ilmojen puolesta kovin hyvin mutta onneksi olemme ehtineet nauttia siitä pitkillä lenkeillä, mökkireissulla ja tietysti uimalla. Sissi ei vielä viime vuonna ollut vedestä kiinnostunut mutta tänä vuonna se on kirmannut veteen mielellään, ainakin niin syvälle kuin jalat vielä yltää. Ehkä ensi vuonna pääsemme uimaharjoitteluun asti. Olenkin ajatellut, että kävisimme jossain vaiheessa ihan sellaisella kurssilla koirauimalassa. 

Mökillä riitti ihmeteltävää

Paimennustaipumustestin jälkeen aloitettiin treenaamaan todenteolla Gööttien erikoisnäyttelyä varten, joka järjestettiin 5.8. Tuomarinkartanossa. Emme ole osallistuneet virallisiin näyttelyihin aikaisemmin ja tapahtuma jännitti ainakin itseäni kovasti. Tiesin, että erityisesti pöydällä olemista meidän tulisi harjoitella paljon, sillä eläinlääkäreissä ravaaminen on jättänyt jälkensä koiraan varovaisuutena ja pelkona toimenpiteistä. Eihän sille ole vielä muodustunut käsitystä siitä, että näyttelypöytä onkin ihan kiva paikka, eikä siinä tapahdu mitään sellaista ikävää mitä eläinlääkärissä. Tosin eläinlääkärikokemuksistakin on hyvä tehdä mahdollisimman positiivisia, jotta ne sujuvat jatkossakin. 

Harjoittelimme pöydällä seisomista ensin kotona ja kun se alkoi sujua, siirryimme mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ulos. Ulkoilun lomassa pidettiin lyhyitä seisomishetkiä milloin missäkin tasaisella alustalla, penkillä ja tasolla. Kun vihdoin pääsimme tutun luokse testaamaan harjoittelua ihan oikealla näyttelypöydällä, oli harjoittelu kantanut hedelmää: Sissi oli jo valmiina hyppäämään pöydälle kun kuuli sanan "pöytä"! 

Meillä oli tarkoitus päästä harjoittelemaan vielä yhtiin mätsäreihin ennen erikoisnäyttelyä mutta aikataulujen takia jouduimme "tyytymään" näyttelytreeneihin Show Hau Centerillä Vantaalla. Se ei sitten ollutkaan mikään paras kokemus kummallekaan. Tulimme ajoissa paikalle mutta edellisen ryhmän harjoitellessa emme päässeet kunnolla tutustumaan halliin, joka oli täynnä kaikkea jännittävää ja mielenkiintoista erilaisista agilityesteistä koirien pallomereen. Kun treenivuoromme alkoi, Sissi oli vielä ihan suhteellisen rauhallinen mutta toisen koiran hypätessä riemuiten pallomereen sillä meni pasmat sekaisin. Ne treenit olivat siltä osin sitten siinä. Jälleen kerran opin sen, että kun koiralla menee pasmat sekaisin uudessa tilanteessa, on itse pysyttävä vain rauhallisena, pakottamalla ei päästä yhteisymmärrykseen. Olen oppinut Sissin kanssa, että se tarvitsee aikaa ympäristön skannaamiseen ja tällaiset tilanteet ovat meille toki aivan uusia. Lopputreenit menivät pitkälti rauhoittumisen harjoitteluna ja siinä, että pääsisimme lähtemään hallista positiivisin mielin (vaikkei mitään näyttelytreeniä tehtykään alun jälkeen). 


Ajatukset ennen "erkkaria" olivat sekavia ja odottavia. Ajattelin, että lähdetään nyt katsomaan miten tässä käy ja pyritään kaikessa siihen, että lähdetään kotiin positiivisena oppimiskokemuksena. Koska en ole itse esittänyt koiria juurikaan, olimme molemmat uuden edessä. Herätys oli aikaisin ja olimme hyvissä ajoin kisapaikalla. Sissin luokka oli jo aamupäivällä, se kilpaili nuorten luokassa. Jännittyneenä odottelimme vuoroamme ja taisin vielä yksi koira ennen meitä todeta ääneen, että nyt kyllä jännittää niin paljon, että en tiedä miten käy! No lopulta kävi oikein hyvin. Pöydällä Sissi seisoi nätisti, juuri minulle riittävän hyvin siihen nähden mitä olemme ehtineet harjoitella. Kävelyä joudumme vielä harjoittelemaan, jotta koira ei liikaa innostu eikä päinvastoin pistä hanttiin mutta onneksi mitään kommelluksia ei kehässä tapahtunut. Olin itse pihalla kuin lumiukko siitä, mitä siellä piti tehdä, ja se varmasti näkyikin mutta fiilis oli koko ajan hyvä. Mitään en muista siitä, mitä tuomari puhui paitsi hänen loppusanansa jotka olivat "your dog is fantastic but she needs a better handler". Nuo sanat herättivät kyllä enemmän huvitusta, enkä ottanut itseeni. En edes tiedä mitä tein väärin, eikä tuo kommentti ollut varmastikaan häneltä mitään ikävää vaan johonkin omituiseen sarkasmiin puettu kannuste harjoittelulle. Kaikkea sitä kuulee! Yllätykseksemme Sissi sijoittui luokassa neljänneksi ja lopullinen arvostelu oli siis NUO ERI NUK 4 (vai NUK ERI 4?). Mistä noita tietää... 

Ajatukseni koiranäyttelyistä on ollut joskus ristiriitaisia ja varautuneita mutta olen Sissin kohdalla halunnut olla avoin kaikelle ja koska olemme eläneet vähän poikkeuksellista elämää parhaimman sosiaalistumiskauden aikana, on minusta hyvä käydä hyvin erilaisissa tilanteissa katsomassa ja harjoittelemassa. Minulla oli erkkarissa mukava päivä ja Sissi oli rauhallinen ja vaikutti hetkittäin itsekin nauttivan saman rodun kavereista ympärillä. Päivä oli pitkä ja loppua kohden koiran puhti alkoi loppumaan eikä sillä enää riittänyt hermot kun alueella alettiin purkaa telttoja ja paikalle ajoi pajamajojen pesuauto. Näin ollen suunniteltu (ja odoteltu) osallistuminen kasvattajakehään jäi meidän osalta välistä. Harmitti tietysti itseä, että koiralle tuli sellainen olo, että nyt riittää mutta ymmärrän olosuhteet ja olemme taas viisaampia. Edetään siis maltilla tässäkin lajissa. Pakottamalla ei saada aikaan kuin ikäviä kokemuksia. Lähdimme kotia kohden onnellisina, todella isoa kokemusta rikkaampana sekä tietysti pokaali kainalossa! 

Lopuksi tietysti mainittava, että vatsa on voinut hyvin. Sissi sai maistaa luuta pitkästä aikaa eikä siitä tullut mitään oireita seuraavan päivän silent killer-pieruja lukuunottamatta. Närästystä ei ole näkynyt. Päivä kerrallaan mennään, kohti uusia seikkailuja. 


Kommentit

  1. Mahtava asenne! Näin se pitää mennäkin :-) Pakottamalla tosiaan ei saa aikaan kuin ikäviä kokemuksia. Ja todella mukava kuulla, että vatsa on voinut hyvin. Hyviä jatkoja teille molemmille!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä närästystä aiheuttaa ja mikä siihen auttaa? - Yhdellä silmäyksellä

Taidan olla allerginen somen koiraryhmille

Viides eläinlääkäri totuuden sanoo ja niin sanon minäkin pari pointtia