Uuteen kotiin!

Meillä on pitänyt taas kiirettä, huomasinpa tuossa juuri miten pitkä aika edellisestä postauksestakin oli ehtinyt vierähtää. Mutta aloitetaan hyvillä uutisilla eli sillä, että Sissi voi edelleen aika mainosti! Ja se on tärkeintä. Tuntuu, että mahaongelmat ovat todella jääneet ainakin akuuttien oireiden osalta jo historiaan ja saamme elää aika tavallista koira-arkea ilman jatkuvaa tarkkailua. Sissin maha kestää jo vähän nappulaakin, jota se on saanut lattialta noukittua perheemme toisen koiran jäljiltä, välillä olen käyttänyt helppona namina nappuloita esimerkiksi kynsien leikkuun yhteydessä. Suurista määristä ei ole kysymys, mutta mitään närästysoireita ei ole tullut ja kyseessä kuitenkin vielä kanapohjainen nappula, jollaista syödessä aikoinaan kaikki ongelmat alkoivat. Mahaongelmien syynä en tosin pidä kyllä nappulaa itsessään vaan taustalla on saattanut todella vaikuttaa vaikkapa se viheliäinen giardia, joka lopulta saatiin useiden testien jälkeen kuriin ja hoidettua. Sen jälkeen toipumisprosessi lähti kunnolla käyntiin kun ulostenäytteet tulivat labrasta puhtaina.

Lisäksi Sissi on vihdoin saanut syödä luita. Olen antanut maltillisia määriä syödä esim. Rauh! hirvennahkaluuta, ja mitään ongelmia ei siitä koidu muuta kuin luopumisen vaikeus :D Kun kerran luun saa niin siitä ei kyllä koira hevillä luovu.. eikä jazzillakaan (heheh...) Olemme myös käyneet metsässä ja syöneet molemmat ahkerasti mustikoita.

Meillä oli tarkoitus mennä jalostustarkastukseen reilu viikko sitten mutta koska satuin itse sairastumaan, emme päässeet lähtemään Turkuun asti. Tarkastuksen välistäjääminen harmitti mutta onneksi meillä on vielä hyvin aikaa. Suunnitelmissa on myös tälle syksylle tai lähikuukausina luustokuvaukset, sisältäen lonkat, kyynärät ja selän. Siihen taitaa kaupanpäällisiksi tulla myös polvitarkastus ja silmät. Mieluiten otan kaiken kerralla, jotta koiran ei tarvitsisi käydä yhtään ylimääräistä eläinlääkärikäyntiä. Tässä kun omat työkiireet helpottavat, koitetaan löytää myös joku mukava harrastusryhmä. Kaikenlaisia suunnitelmia siis!

Sissin elämässä tapahtui myös sinänsä iso muutos, sillä muutimme aika yllättäen ja nopealla aikataululla uuteen kotiin. Maisemat eivät varsinaisesti vaihtuneet mutta tilaa tuli roimasti lisää. Pohdin paljon ennen muuttoa, miten stressiherkkä koira voisi reagoida, miten yksinolo uudessa kodissa alkaisi sujumaan ja voisiko pahimmillaan uusi ympäristö provosoida myös mahaoireilua. Kaiken lisäksi juuri muuttoviikolla Sissillä alkoi juoksut. Pakkailimme tavaroita kaikessa rauhassa ja pyrin kaikessa tekemään pakkailusta aika normaalia, ihan kuin muutenkin järjestelisin ja siivoilisin. Kun saimme avaimet uuteen kotiin, vein sinne heti DAP-haihduttimen sekä kaikki (likaiset) mattomme tuomaan tuttuja tuoksuja. Koirat saivat tutustua uuteen kotiin tyhjänä ihan rauhassa ja kun aloitimme varsinaisen muuton, ne olivat hoidossa. Ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui ihmetellessä mutta tutut tuoksut loivat turvaa, ehkä meille kaikille. Ekojen päivien aikana en vielä pitänyt Sissiä yksinään vaan annoin sen ihan rauhassa tottua uuteen ympäristöön ja siihen, että olin siellä itse aina paikalla. Työpäivien ajan Sissi olikin päivähoidossa. Viikonloppuna tein sen kanssa sitten muutamia yksinoloharjoituksia, siis kävin ihan vain rappukäytävässä istumassa ensin puoli minuuttia, sitten pari minuuttia ja parin kerran jälkeen päästiin siirtymään jo kauppareissuun ja seuraavana päivänä olimme jo pari tuntia asioilla. Kamerasta näin, että ensishokki oli jo laantunut ja koira hyväksyi uuden kodin ja yksinolon ihan hyvin. Eli otimme yksinoloharjoituksen kuin pentuaikana, mutta pääsimme parissa päivässä ns. normaaliin rytmiin. Siitä olin todella iloinen, että tämä meni näinkin sujuvasti. Uudessa kodissa meillä kaikilla on tilaa enemmän ja rauhallinen ja turvallinen olla.



Nyt olen pari päivää seuraillut Sissin toista etutassua, joka näytti anturoiden välistä vähän ärtyneeltä ja punoittavalta. Se ei ollut tulehtunut tai märkivä eikä viitannut minusta suoraan esimerkiksi hiivaan. Viime aikoina on ollut todella kosteaa ja syyskauteen siirtyminen voi hyvinkin aiheuttaa herkissä tassuissa oireita. Anturat ovat ehjät ja pehmeät, kynnet vahvat ja karva kiiltää. Siitä on kiittäminen tasapainossa olevien vitamiinien ja hivenaineiden. Tassun suhteen toimin niin, että pesin sitä betadinella, kuivasin huolellisesti ja laitoin anturoiden väliin vähän Vetramil-voidetta. Olen toistanut tassun pesua joka lenkin jälkeen ja huolehtinut, että tassut ovat mahdollisimman puhtaat ja kuivat. Vetramilia ei ole syytä liiaksi laittaa, jos pelkkä pesu ja kuivaus alkaa auttamaan. Bakteerit tykkää kosteudesta..Onneksi jo seuraavana päivänä tassu alkoi näyttämään paremmalta joten ehkäpä tämä kotikonstein saadaan kuriin, tai ainakin toivon niin. Punoittava iho ei tunnu myöskään koiraa mitenkään häiritsevän ja Sissi malttaa olla nuolematta kun jaksaa itse vähän valvoa vieressä. Kaikenalaista syysharmia mutta tällaista tämä koiranomistajan ja koiran elämä on!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä närästystä aiheuttaa ja mikä siihen auttaa? - Yhdellä silmäyksellä

Viides eläinlääkäri totuuden sanoo ja niin sanon minäkin pari pointtia

Taidan olla allerginen somen koiraryhmille