Syksyiset kuulumiset

Blogissa on taas vietetty hiljaiseloa arkisten kiireiden vuoksi. Hetken jo mietin, että jatkanko kirjoittamista ja juuri kun olin miettinyt Siiselssonin blogin kohtaloa, sain viestin tuntemattomalta lukijalta, joka kaipaili blogiamme. Voi että se lämmitti mieltä! Usein sitä todella ajattelee kirjoittelevansa vain itselleen, eikä osaa ajatellakaan miten blogia saattaa lukea moni muukin. Puhumattakaan siitä, että tarinamme olisivat jonkun mielestä mielenkiintoista ja antoisaa luettavaa.

Syksy on jo pitkällä ja se on tuonut mukanaan vähän vauhtia hidastavia harmeja, joiden kanssa ollaan muutama viikko painittu. Jatkuva kosteus ja sadepäivät ovat aiheuttaneet Sissille pienimuotoista ihottumaa vatsanseudulle sekä tassuvälien ärtymistä. Niitä ollaan kotikonstein hoidettu ja onneksi ihottuma ei ole missään vaiheessa ollut pahannäköistä vaan on aina lähtenyt hoidon myötä paranemaan kunnes on taas satanut monta päivää putkeen ja ollaan saatu aloittaa alusta.

Monista lähteistä olen lukenut ja jutellut ravintoterapeuttimme kanssa siitä, kuinka suolisto-oireet voivat olla yhteydessä yleisesti heikentyneeseen immuniteettiin. Jos immuunipuolustus ei ole vahva, voi koiralle tulla herkemmin pinnallisia ihovaurioita, jotka usein johtuvat ulkoisista tekijöistä esimerkiksi luonnossa. Kosteassa maaperässä viihtyvät kaikenlaiset bakteerit ja virukset. Syksy on usein myös aikaa, jolloin monet koirat sairastelevat akuuttia ripulia. Sissi on onneksi välttynyt moiselta, ja maha on muutenkin voinut varsin hyvin.

Ihottuma vatsassa ei ole hot spot vaan ns pinnallista pyodermaa. Googlettamalla siitä löytyy hyvin tietoa. Ja vaikka googlettamalla ihottumasta löytyy todella pahoja kuvanäytteitä, ei Sissin tilanne ole ollenkaan niin paha. Ihotulehdukset ovat varmasti yksi yleisin syy eläinlääkärikäynneille tähän kosteaan vuodenaikaan. Pahoja ihottumia joutuu hoitamaan antibiootein mutta usein paikallishoito on tärkeimmässä roolissa. Meillä oireet pysyvät hyvin kurissa, kun kuivataan turkkia huolellisesti, muutaman kerran olen pessyt koiran esim. Vetramil-shampoolla. Viimeisimmän shampoopesun jälkeen kokeilin ensimmäistä kertaa kuivaa koira hiustenkuivaajalla, jotta saataisiin turkki todella kuivaksi. Sissi ei pelkää äänekkäitä laitteita ja parin namin avulla seisoi kiltisti kun kuivattiin. Olin yllättynyt miten helposti tuo toimenpide sujui.

Tassut varsinkin on tärkeää pitää kuivana tällaisilla keleillä. Todella odotamme pakkasia, jotta saataisiin vihdoin kuivempi maa ja sitä myöten tassut täysin kuntoon. Sissillä on jostain syystä vain yksi tassuväli vähän ärtynyt eli se lähinnä punoittaa. Kuivaan tassut jokaisen lenkin jälkeen ja tassuun laitetaan perunajauhoja useita kertoja päivässä. Perunajauhot imevät kosteutta ja ovat kyllä loistava kikka kun tassut eivät ole tulehtuneet vaan vain vähän punoittavat. Tulehtuneita tassuja (ja mitä tahansa tulehtuneen näköistä ihottumaa) täytyy aina näyttää eläinlääkärissä! Vaikka me hoidammekin näitä syksyn vitsauksia kotikonstein, pitää jokaisen tietysti arvioida oman koiran kohdalla oireiden laatu ennen kuin lähtee omin päin hoitamaan. Meillä oireet ovat pysyneet hyvin kurissa mutta eläinlääkäriin on tehtävä reissu jos oireet pahenevat. Kosteuden aiheuttamien ihovaurioiden raivostuttava puoli on juuri se, että iho saattaa parantua muutamaksi päiväksi ja yhden sadepäivän jälkeen se on taas ärtynyt. Ihottumien hoito vaatii sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Tulisipa siis ne pakkaset!

Joskus tuntuu, ettei pitäisi puhua ääneen koiran "sairastelusta", koska saa vastaansa kommentteja siitä, ettei jonkun koiralla ole koskaan mitään. Varmasti onkin koiria, jotka eivät sairasta elämänsä aikansa mitään, mutta ihottumat ja suolistovaivat eivät kovin kummoisia juttuja siitä huolimatta ole. Kyllähän meillä ihmisilläkin on kaikenlaista vaivaa kausiallergiasta närästykseen tai lihaskipuihin, mutta ei niistä ajatella sen kummempaa. Hoidetaan oireet pois ja jatketaan elämää. Senpä takia ajattelen, että tällaista tämä koiran kanssa eläminen on. Välillä on ihottumaa ja joskus löysä kakka. Ehkä aika on erilainen nykyään, kun markkinat ovat tuoneet meille vaikka mitä tuotteita koiran terveydenhoitoon ja ruokintaan liittyen. Olemme vain tietoisempia ja herkempiä huomaamaan rakkaiden kavereiden pienimutoiset vaivat. Eikä se nyt sinänsä ole mielestäni huono asia.

Onneksi Sissin vatsa on voinut hyvin ja tällä hetkellä otamme vähän kerrallaan uusia ruoka-aineita ruokavalioon mukaan. Ruokakipossa on päivittäin possua, porkkanaa ja parsakaalia sekä tietysti lisäravinteet ja vitamiinit. Seuraavaksi otetaan kokonaan uusi proteiini, nimittäin riistakäristys suoraan pakastealtaasta. En edes halua ajatella tuon ihmisille tarkoitetun saksanhirven kilohintaa mutta ehkä sitä voi jättää omat ravintolaillalliset vähemmälle ja ostaa koiralle premiumlaatuista hirveä...

Kaiken kaikkiaan on ollut aika kivaa viime aikoina. Ollaan päästy taas vähän treenailun makuun jo etsitään kuumeisesti aikatauluihin sopivaa toko-ryhmää. Sissi on niin motivoinut kaikenlaiseen puuhaamiseen, siitä tulee niin hyvälle mielelle itsekin. Sissi tarjoaa itse niin paljon, että joudun todella olemaan skarppina, että saan palkattua ja vahvistettua toivottua käytöstä mahdollisimman paljon ja joka välissä. Ja on sillä huonojakin päiviä, jolloin meikäläisen komentaminen käy kyllä omistajan hermoon mutta hei - se on koira! Sellasta se on, elämää!