Keväiset kurakelit - tätä onkin odotettu!

Ah, ihana kevät. Juu ei.

Se on kivaa, ettei pakkaset pauku mutta tämä lumen sulaminen tuo mukanaan ilmiöitä, jotka voisin kernaasti skipata. Ottaa vastaan kuivat tiet, auringonpaisteen, vihertävät tienpientareet ja valosta saadun energian. Koska kuitenkin asutaan täällä pohjoisen leveyksillä, saa noita edellä mainittuja odotella varmaan kesäkuuhun asti.

Ehkä eniten jännittää, palaako syksyn kosteilla keleillä kiusannut ihottuma. Onneksi toistaiseksi merkkejä ei näy, ja yritän pitää koiran mahdollisimman puhtaana. Mikä tietysti tarkoittaa pesua joka ikisen lenkin jälkeen. Viime viikolla olin lähdössä, kiireessä tietysti, töihin ja ihmettelin Sissin toista etutassua, joka näytti pahanenteilevän mustalta. Johonkin pikeen se oli onnistunut astua ja piki tunnetusti on sellaista, jota ei saa millään shampoollakaan pois. Yritin parhaani mukaan pestä tassua, mutta mustaa tarttui pyyhkeeseen pesusta huolimatta. Siinä vaiheessa oli jo pakko juosta junalle, ja toivoa ettei pikitassu käy pyyhkimässä itseään meidän sänkyyn.

Asumme vanhassa kerrostalossa, jossa on kevään aikana tehty ludetarkastuksia. Jo pelkkä ajatus ahdistaa, mutta onneksi kotoamme sellaisia viheliäisyyksiä ei ole toistaiseksi löydetty... kunnes. Eräänä päivänä Sissin kuono mystisesti turposi. Sille tuli kuonoon patti, joka lähti laajenemaan. Selvä allerginen reaktio, mutta mille? Mitään ei oltu ruokinnassa muutettu, joten siitä se tuskin johtui. Mystinen turpoaminen hävisi päivän mittaan eikä se tuntunut koiraa juuri haittaavan, toki näytti vähän hassulta. Muutamaa päivää myöhemmin turvotus tuli uudelleen ja päätin varmuuden vuoksi käydä näyttämässä eläinlääkärille. Hän totesi, mitä itsekin olin epäillyt, että kyseessä on joku allerginen reaktio, jota on hankala ykskantaan selvittää. Taas sama juttu, eli patti katosi itsestään vuorokauden aikana. Tästä paria päivää myöhemmin huomasin illalla koiran pedissä oudon liikkuvan pisteen, ja nappasin pienen elukan käteen. Ei näyttänyt hyvältä, näytti nimittäin luteelta. Koiranpeti lähti sen siliän tien hävitykseen ja soitto tuholaisfirmaan, joka oli kotonamme käynyt joitain viikkoja aiemmin. Kun öttiäinen tunnistettiin luteeksi, alkoi hikipisarat nousta otsalle ja mietin kaikki kauhuskenaariot siitä, millainen operaatio luteiden hävittäminen mahtoi olla. Mitään merkkejä luteista ei kuitenkaan löytynyt ja olemme nukkuneet ludeansat sängynjaloissa jo toista viikkoa. Ei onneksi merkkiäkään niiden olemassaolosta, paitsi tuo yksi koiranpedistä löytynyt. Huomioitavaa on, että kuonon turpoilu lakkasi sen siliän tien, kun ötökkä löytyi. Vedän tästä nyt johtopäätöksen, että koira on tuonut sen mukanaan rapusta ja lude on asettunut siihen koiranpetiin asumaan ja koiraa kiusaamaan. Onneksi päästiin eroon, ja näyttäisi siltä, että selvitään muutenkin säikähdyksellä tästä.

Ja koirille tilattiin myös uusi peti. Hyvin tuntuvat uudessa pedissään viihtyvän. Olisi kuitenkin kannattanut katsoa pedin mittoja tarkemmin, siihen nimittäin mahtuisi varmaan pari isompaakin koiraa. Ehkä tämä onkin universumin vihje toiselle göötille ja sitä myöten kolmannelle koiralle...

Jotta tähän kevääseen saataisiin vielä lisäpotkua niin Sissillä alkoi kaupanpäälle juoksut. Onneksi se ei elämää haittaa muutoin kuin treenien osalta. Kesää kohden olisi kiva päästä vielä enemmän treenailemaan tokoa, ja varmasti jossain näyttelyssäkin käydään. Nyt kuitenkin nautitaan kevään vitsauksista ja ensi viikolla luvassa on kuvaukset. Sissiltä kuvataan selkä, lonkat, kyynärät, ja näiden lisäksi tutkitaan myös polvet ja silmät. Kirjoittelen tästä kokemuksesta sitten tuonnempana.