4 pientä ateriaa kaikessa rauhassa

Viimeisten viikkojen aikana meille on löytynyt närästysoireita helpottavat ruokailurutiinit. Sissi syö neljä pientä ateriaa päivässä ja pyrkimys on pitää ruokinta-ajoista kiinni. En tee töitä joka päivä samaan aikaan, joten välillä ruoka-aikojen sovittaminen luo omat haasteensa. Tärkeimmät ateriat päivässä ovat oikeastaan aamun ensimmäinen ruoka sekä pieni iltapala. Kaksi muuta ateriaa annan omien aikataulujeni puitteissa. Tänään päiväruoan Sissi sai kongissa kun lähdin töihin.

Meidän aamurutiineihin kuuluu se, että Sissi tulee yleensä samoihin aikoihin herättämään. Se hyppää sänkyyni, kiehnää lähellä, joskus kiipeää tyynylle. Sissillä on myös muodostunut erikoinen sijaistoiminto, mistä tiedän että sillä on jo kova tarve päästä ulos - se rapsuttelee itseään sekä nuolee ja vähän maistelee tassujaan. Tätä se tekee nimenomaan aamulla ja yleensä nousenkin siitä nopeasti, laitan mitkä tahansa rytkyt päälle ja menemme ulos. Heti sen jälkeen laitan Sissille päivän ensimmäisen ruoan.

Ruokailurytmimme näkee hyvin tästä kuvasta:




Tämä arsenaali on meidän lähtökohta tällä hetkellä. Tavoitteena on koko ajan monipuolistaa ruokaa ja päästä pikkuhiljaa kokeilemaan erityisesti sopivia lihoja, joita Sissi voisi syödä. Naudanmaha on hyvin sulavaa ja sillä pahaksi äitynyt tilanne saatiin rauhoitettua. Pitkällä aikavälillä ajateltuna se on kuitenkin ennemmin lihalle hyvä lisä, eikä sinänsä yksinään riittävä proteiinin lähde. Oletan, että jotain ruoastamme kuitenkin imeytyy koska Sissi on hyvässä "lihassa" ja karva kunnossa. Kakan määrä on myös maltillinen, mikä kertoo myös siitä, että ruoka imeytyy eikä vain tule suoraan koiran suoliston läpi.

Jaan kaikki ylimääräiset lisät pitkin päivää annoksien seassa. Pellavansiemenrouheen määrän olen arvioinut kakan koostumusta seuraamalla. Ruokien tekeminen vaatii toki vähän vaivaa mutta hyvällä rutiinilla siitä voi tehdä itselleen ihan helppoa. Olen ostanut nyt naudan mahaa valmiina pullina koska se on mielestäni vaan helpompaa annostelun kannalta ja jonkin verran myös miellyttävämpää käsittelyn näkökulmasta. Nenäni on jo kyllä tottunut mahan lemuun eikä se häiritse minua juurikaan. Taloudellisesti olisi toki halvempaa ostaa maha pötkössä mutta sen sulattaminen, leikkaaminen sopivan kokoisiksi paloiksi ja uudelleen pakastaminen ei jaksa innostaa juuri sen koostumuksen ja hajun takia. Pullat ovat helpompia, niillä mennään! Onneksi koira ei syö kiloa päivässä :D

Päiväannokset naudanmahaa valmiissa pusseissa. Otan joka ilta ottaa uuden pussin jääkaappiin sulamaan

Ruokinnasta on hyvä tehdä rauhallinen tapahtuma. Usein lähdemme ulos heti kun Sissi on syönyt, koska sillä on taipumusta silloin tällöin tehdä edelleen pissat sisälle heti ruoan jälkeen, muuten onneksemme siisteyskasvatus on sujunut mallikkaasti! Liiallista rasitusta ruoan jälkeen on toki syytä välttää. Sissi syö nätisti kun en itse säädä vierellä mitään. En siis koskaan ala pukemaan ulkovaatteita päälle kun annan sille ruoan, muuten koira ei malta syödä rauhassa, sehän luulee minun lähtevän ovesta ulos ja jättävän hänet! Ihmekös, että tulee kiire syödä. Samasta syystä en myöskään anna sille ruokaa muuta kuin kongissa silloin kun lähden vaikka töihin - se vain hotkisi ruoan minkä annan sille naaman eteen ja on syönyt kaiken ennen kuin olen ehtinyt rapun ovesta ulos. Kongin kanssa sille jää jotain tekemistä ja unohtaa nopeasti lähtöni. Annan sille ruokaa juuri ennen töihin lähtöä vain jos ruokailurytmit menisivät muuten sekaisin.

Vatsavaivaisen koiran on myös hyvä syödä ruoka kaikessa rauhassa senkin takia, että ahmimalla koira kahmii sivutuotteena ilmaa vatsalaukkuunsa. Jos ruokana olisi nappula, olisi ahmimisen seurauksena helposti vatsa täynnä pureskelematta jääneitä nappuloita, jotka turpoavat ja aiheuttaisivat lopulta närästystä. Pahimmillaan jotkut koirat voivat oksentaa ruoan nopeastikin syömisen jälkeen jos ruoka on ahmittu liian nopeasti. Sissillä närästykseen liittyvä oksentelu on mielestäni johtunut mm. väärästä ruoasta (tällöin se on pulauttanut sulamatonta ruokaa muutama tunti syömisen jälkeen) ja joinain kertoina ruokaa on ollut liikaa ja se on noussut senkin takia ylös suht nopeasti syömisen jälkeen. Tiedän taas omasta kokemuksesta mitä liian nopea syöminen tai ylensyöminen voi vatsassani aiheuttaa. Olo on turvonnut ja epämukava, ja närästys tulee kaveriksi hyvinkin nopeasti! Voin vain kuvitella, miten samankaltaisia olotiloja voi koirallenikin tulla. Siksi pieniä annoksia ja usein. Joskus hotkimista voi auttaa kun antaa ruoan alustan päältä niin, että koira seisoo ja pää on pystyasennossa. Koirat kenellä on ruokatorven laajentuma, suositellaan syötettävän myös näin.

Sissillä on taipumusta kehittää itsellensä hirveä hätä syömisestä jos lähellä on toinen koira. Tämä lienee perua siitä, että se on ollut ainoa koira eikä ole joutunut jakamaan ruokahetkeään toisten kanssa. Jos seuranamme on toinen koira, ruokailusta täytyy tehdä entistä rauhallisempi tilanne. Parempi on, jos koirat eivät edes syö samassa huoneessa. Joskus saatan jopa syöttää Sissin itse lusikan kanssa. Kuulostaako hullulta? Ei se oikeastaan ole sen ihmeellisempää, siihen nimittäin on toinenkin hyvä syy. Syötän lusikalla sopivan kokoisia suupaloja niin, että koiran täytyy malttaa myös odottaa. Se ei saa hyppiä, riehua vaan sen täytyy malttaa. Koira saa ruoan rauhassa ja se oppii samalla kärsivällisyyttä! Silloin kun Sissi söi vielä nappulaa, keksimme kaikenlaisia aktiviteetteja millä tavoin kuivan ruoan sille annoin, vaikkapa etsimisleikkinä. Nykyistä ruokaa en tohtisi kyllä lähteä lattialle viskomaan vaikka koirasta se voisikin olla hauskaa...

Pieni annos hyvin sekoitettuna  

Ruokailurytmi ja annoskoot ovat mielestäni ensisijaisen tärkeitä refluksitautia sairastavan koiran hoidossa. Hyvääkin ruokaa voi antaa refluksikoiralle liian paljon ja liian harvoin, jolloin ollaan helposti lähtöpisteessä. Ehkä Sissin ei tarvitse lopunelämäänsä syödä neljää pientä ateriaa päivässä vaan voimme siirtyä vaikka kolmeen. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu, että syy antaa vähemmän aterioita olisi vain aikataulutuskysymys oman elämän kannalta. Olen jo sopeutunut tilanteeseen. Minua ei harmita se, että joudun laittamaan koiralleni ruokaa. Päinvastoin, koen tietäväni tällä hetkellä tasan tarkkaan sen mitä koirani syö. Pystyn konkreettisesti näkemään joka ikisen ruoka-aineen mitä se suuhunsa laittaa. Nappularuoalla tai märkäruoalla tätä ei luonnollisesti voi tehdä.

Kävimme viikonloppuna myös nauttimassa luonnosta kunnon metsälenkillä. Syksy on kyllä lemppariaikaa liikkua luonnossa. Koirakin näytti tykkäävän! ;)