Tasan vuosi yhteiseloa jo takana!

Pieni nappisilmä ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa maaliskuussa 2016 

Niin se vuosi vierähti! Ja millainen vuosi onkaan ollut, hyvässä kuin pahassa! Olen pohtinutkin viime päivinä usein sitä miten Sississä on pikkuhiljaa alkanut näkymään aikuisuuden merkkejä, sellaista rauhallisuutta, joka on lisääntynyt päivä päivältä. Yksi varma merkki aikuistumisesta näkyy aamuisin, sillä saan itse nousta sängystä aika omaan tahtiin eikä toveri ole säntäilemässä ulos ennen aamukuutta. Sissi tulee kyllä herättämään joka aamu aikaisin, mutta lähes aina kun se huomaa minun heränneen, se käpertyy viereeni ja pistää itse silmät kiinni. Niin että kiitoksia vain!

Viikonlopun aikana keräämme kertaalleen ulostenäytteitä ja maanantaina ne lähtevät laboratorioon tutkittavaksi. Nyt siis kaikki tassut ja sormet ristiin, että saataisiin puhtaat paperit Giardian osalta. Ainakin Sissin voinnin puolesta voisi tehdä olettamuksen, että tuo pirulainen olisi poissa sillä kakan laatu on muuttunut kutakuinkin normaaliksi hiljattain. Onpas ollut outoa, kun koira on tehnyt koirankakan näköistä kakkaa...

Mutta se siitä ulosteosiosta. Viimeksi kirjoitin riittämättömyyden ja häpeän tunteista. Olen pohtinut paljon kaikkea viime vuoden aikana tapahtunutta. Loppujen lopuksi se, että ollaanko löydetty sopivaa harrastusta tai osaako Sissi ohittaa täydellisen nätisti kaikki, on aika toisarvoista. Sillä se on tervehtymään päin. Se mankeli minkä läpi olemme yhdessä koiran ensimmäisen elinvuoden aikana kulkeneet, on opettanut paljon ja olen oikeastaan vain kiitollinen ja onnellinen siitä, että Sissi on juuri sellainen kuin se on. Viimeisen vuoden aikana olen oppinut luottamaan enemmän omaan arviointikykyyni ja vaistoihini. Olen oppinut olemaan hätääntymättä, en mene asioiden edelle kun näen jotain poikkeavaa enkä pelkää pahinta kun kuulen epänormaaleja asioita ympärilläni. Olen tietysti oppinut myös paljon koiran ruokinnasta (ja kyllä, en tiedä siitä juuri mitään vieläkään) ja  huomannut, että koiran ruokinnasta on niin paljon mielipiteitä kuin on koiranomistajia. Lähes kaikkia someryhmiä on syytä välttää, jos ei halua väkisin pahoittaa mieltään ihmisten käytöksestä toisiaan kohtaan. Olen oppinut, että eläinlääkäri on vain ammatti ja että minulla eläimen omistajana on sekä oikeus että velvollisuus vaatia sille apua, jota se tarvitsee ja ansaitsee. Minulla on sitä myöten oikeus kyseenalaistaa eläinlääkäreiden hoitosuositukset ja viedä koira toiselle saman ammatin harjoittajalle, jos koen, että me emme tule kuulluksi ja nähdyksi. Ja koska kaikki tämä maksaa rahaa, minulla on oikeus saada tietää mistä maksan.

Ennen kaikkea olen oppinut itsestäni todella paljon Sissin kautta. Huomaan toimivan joskus täysin epäjohdonmukaisesti ja poden toisinaan huonoa omaatuntoa tunteistani. Mutta vaikka minulla olisi kuinka huono päivä, Sissi hyväksyy minut sellaisena kuin minä olen. Sissi hämmästyttää minua joka päivä sillä miten älykäs ja tunneherkkä koira se on. Se opettaa minua opettamaan sitä toimimaan oikein ja se opettaa minua toimimaan oikein. Meille on muodostunut yhteisiä asioita, jotka nimenomaan tekevät meistä sellaisen parivaljakon mitä olemme. On syntynyt yhteys, jota vaalin ja arvostan.

Koiran omistaminen tekee onnelliseksi, sen voin sanoa. Ei ole päivää, ettei Sissi saisi minua tuntemaan itseäni maailman onnekkaimmaksi ihmiseksi. Kun vuosi sitten olin matkalla kasvattajan luokse hakemaan pentua, en tiennyt yhtään mitä odottaa. En tiennyt millaista koiraa olin menossa hakemaan. Nyt vuotta myöhemmin, kaikista vaikeistakin kokemuksista huolimatta, olen kiitollinen siitä että sain viedä kotiini juuri Sissin. Mahtava, opettavainen ensimmäinen vuosi.