On tää arki taas yhtä suurta turhautumista
Aloitettiin viime viikolla kokeilemaan Trovetin peura-peruna säilykettä hyvin varovasti. Viikonlopun aikana tuli vähän löysää ulostetta mutta se lopulta kiinteytyi ja huokaisin maanantai-aamuna, että jes - nyt ollaan taas voitettu hetkellisesti, ehkä tämä ruoka nyt voisi Sissille sopia. Maanantaina käytiin aamulla myös eläinlääkärissä 1.vuotis rokotuksilla, jonka jälkeen sitten riemu taas repesi. Illalla Sissin maha oli taas ihan löysällä ja tiistai mentiinkin sitten jo varpusparvi-osaston ripulille. Tuotokset ovat edelleen löysiä mutta spruut-kakkaa näkyy jo onneksi vähemmän.
Mikään ei oikeasti turhauta niin paljon kuin se, että luulee päässeensä kohti parempaa ja tulee takapakkia. Yksi askel eteen, kaksi taakse. Siitä olen kirjoittanut ennenkin. Sitä parhaansa mukaan koittaa löytää sopivia ratkaisuja ja ehtii jo huokaista voitonriemuisena helpotuksesta kunnes koiran peräpäästä kuuluu "sprööt" ja siinäpä sitä taas ihmetellään sitten.
Arkea helpottaakseemme tätä Trovetia on nyt kokeiltu, koska edessä olisi kevään aikana useampi reissu jolloin koiran tulisi olla hoidossa ja toivoisin, että siihen mennessä olisi löytynyt edes joku sellainen ruoka, jota varten minun ei tarvitsisi pakata haudutuspataa mukaan koiran tavaroihin. En siis ole hylkäämässä kotiruokaa vaikka en possuperuna-padan suhteen ollut täysin tyytyväinenkään. Kakat olivat liian vaihtelevia, anaalit vaivasivat sen takia enempi vähempi emmekä onnistuneet löytämään sellaista kuitulisää, josta olisi merkittävää apua. Pitäisi oikeasti tehdä lista kaikesta mitä olemme kokeilleet, siis ruoista lisäravinteisiin. Antaisi itsellekin vähän perspektiiviä ja tietysti muistivälineen uuden edessä.
Onneksi närästysoireet ovat loistaneet poissaolollaan, koira ei nuole seinää eikä lakanaa, ei maiskuttele eikä nieleskele. Sentään se yksi asia on hoidossa. Olemme jopa jättäneet Ranixalin pois, eikä oireilua tullut takaisin sen jälkeen kun viimeisen annoksen ruoan seassa annoin. Mutta ei tämä tilanne minua omistajana lohduta, että olemme vaihtaneet närästelyn löysiin kakkoihin ja mahan lorinaan. Koira voi koko ajan ihan hyvin eikä löysien ulosteiden kohdalla puhuta varsinaisesta ripulista, koska tarvetta päästä ulos ei ole suolen yllättävän tyhjenemisen takia, kakat vaan on löysiä silloin kun sitä tulee pari-kolme kertaa päivässä. Iltaisin olen kuullut vatsasta lorinaa, mutta se ei yleensä kestä kovin kauaa. Ja koira yleensä vetää siinä vaiheessa sikeitä autuaan tietämättömänä (tai ehkä se tietää..) vatsansa äänimaailmasta.
Suoraan sanottuna on ollut aika väsynyt ja masentunutkin olotila tästä. Kun sitä taistelee sopivan ruokavalion etsimisen kanssa, ei arjessa jää kovin paljon tilaa muille kivoille asioille koiran kanssa. Pitäisi varmasti elää elämää ihan normaalisti suolen toiminnasta huolimatta ja jatkaa treenejä mutta kun huoli toisesta on koko ajan takaraivossa ja joka ikinen löysä uloste tuntuu epäonnistumiselta, on aika vaikeaa pitää positiivista asennetta yllä, välillä on vaan itselläänkin niin sanotusti takki ihan tyhjä. Tuntuu, että olemme koko ajan lähempänä jotain sopivaa mutta maaliin ei vaan päästä. Ja koska en varsinaisesti ui rahassa, joudun odottelemaan seuraavaa rahalähetystä tililleni, ennen kuin voin alkaa katsomaan kalenterista sopivaa päivää ravitsemusneuvojan kanssa.
En oikein tiedä, miten kauan pitäisi antaa tuolle purkkiruoalle mahdollisuus. Olisiko hyvä palata vaan takaisin entiseen possuperuna-pataan ja etsiä kuidunlähteitä? Pitäisikö lähteä kokeilemaan jotain ihan uutta? Olisiko sittenkin olemassa joku nappula, joka Sissille sopisi? Miksi tämä koiran ruokinta on näin vaikeaa? Milloin koiran omistamisesta tuli näin vaikeaa? Voisinko please nähdä pian kiinteitä pökäleitä?!
Mikään ei oikeasti turhauta niin paljon kuin se, että luulee päässeensä kohti parempaa ja tulee takapakkia. Yksi askel eteen, kaksi taakse. Siitä olen kirjoittanut ennenkin. Sitä parhaansa mukaan koittaa löytää sopivia ratkaisuja ja ehtii jo huokaista voitonriemuisena helpotuksesta kunnes koiran peräpäästä kuuluu "sprööt" ja siinäpä sitä taas ihmetellään sitten.
Arkea helpottaakseemme tätä Trovetia on nyt kokeiltu, koska edessä olisi kevään aikana useampi reissu jolloin koiran tulisi olla hoidossa ja toivoisin, että siihen mennessä olisi löytynyt edes joku sellainen ruoka, jota varten minun ei tarvitsisi pakata haudutuspataa mukaan koiran tavaroihin. En siis ole hylkäämässä kotiruokaa vaikka en possuperuna-padan suhteen ollut täysin tyytyväinenkään. Kakat olivat liian vaihtelevia, anaalit vaivasivat sen takia enempi vähempi emmekä onnistuneet löytämään sellaista kuitulisää, josta olisi merkittävää apua. Pitäisi oikeasti tehdä lista kaikesta mitä olemme kokeilleet, siis ruoista lisäravinteisiin. Antaisi itsellekin vähän perspektiiviä ja tietysti muistivälineen uuden edessä.
Onneksi närästysoireet ovat loistaneet poissaolollaan, koira ei nuole seinää eikä lakanaa, ei maiskuttele eikä nieleskele. Sentään se yksi asia on hoidossa. Olemme jopa jättäneet Ranixalin pois, eikä oireilua tullut takaisin sen jälkeen kun viimeisen annoksen ruoan seassa annoin. Mutta ei tämä tilanne minua omistajana lohduta, että olemme vaihtaneet närästelyn löysiin kakkoihin ja mahan lorinaan. Koira voi koko ajan ihan hyvin eikä löysien ulosteiden kohdalla puhuta varsinaisesta ripulista, koska tarvetta päästä ulos ei ole suolen yllättävän tyhjenemisen takia, kakat vaan on löysiä silloin kun sitä tulee pari-kolme kertaa päivässä. Iltaisin olen kuullut vatsasta lorinaa, mutta se ei yleensä kestä kovin kauaa. Ja koira yleensä vetää siinä vaiheessa sikeitä autuaan tietämättömänä (tai ehkä se tietää..) vatsansa äänimaailmasta.
Suoraan sanottuna on ollut aika väsynyt ja masentunutkin olotila tästä. Kun sitä taistelee sopivan ruokavalion etsimisen kanssa, ei arjessa jää kovin paljon tilaa muille kivoille asioille koiran kanssa. Pitäisi varmasti elää elämää ihan normaalisti suolen toiminnasta huolimatta ja jatkaa treenejä mutta kun huoli toisesta on koko ajan takaraivossa ja joka ikinen löysä uloste tuntuu epäonnistumiselta, on aika vaikeaa pitää positiivista asennetta yllä, välillä on vaan itselläänkin niin sanotusti takki ihan tyhjä. Tuntuu, että olemme koko ajan lähempänä jotain sopivaa mutta maaliin ei vaan päästä. Ja koska en varsinaisesti ui rahassa, joudun odottelemaan seuraavaa rahalähetystä tililleni, ennen kuin voin alkaa katsomaan kalenterista sopivaa päivää ravitsemusneuvojan kanssa.
En oikein tiedä, miten kauan pitäisi antaa tuolle purkkiruoalle mahdollisuus. Olisiko hyvä palata vaan takaisin entiseen possuperuna-pataan ja etsiä kuidunlähteitä? Pitäisikö lähteä kokeilemaan jotain ihan uutta? Olisiko sittenkin olemassa joku nappula, joka Sissille sopisi? Miksi tämä koiran ruokinta on näin vaikeaa? Milloin koiran omistamisesta tuli näin vaikeaa? Voisinko please nähdä pian kiinteitä pökäleitä?!
Hei!
VastaaPoistaMeillä on kaksi gööttiä ja molemmat ovat herkkävatsaisia. Vanhemmalla on vilja-allergia ja tämä nuorempi kärsii refluksista. Vatsaoireiden vuoksi vaihdoimme nuoremman koiramme ruokavalion samaksi, kun vanhemmalla ja se on sopinut erittäin hyvin. Syötämme molemmille nappuloina Pure Natura:lia makuna Salomon Trout. Molemmat saavat ruokaa kolmesti päivässä, sillä helposti tulee myös tyhjänmahan oksennuksia. Koulutusnameina meillä annetaan ihan noita samoja kuivamuonanappuloita ja hyväksi olemme havainneet myös pieniksi kuutioidut kurkut :D Sitähän en tiedä, että sopivatko nuo teille ja oletteko jo kokeilleetkin, mutta ajattelin kertoa jos vaikka pienen avun toisi.
Moikka! Kiva kun eksyitte tänne! Meille ei ole kala sopinut ollenkaan, juuri taannoin kokeilin kalapohjaista hydrolisoitua namia ja ne nousi ylös lähes heti. Sissikin syö 3 ateriaa päivässä. Söi Pure Naturalin puppya kun oireet alkoivat ja ehdittiin kokeilla myös grain-free lammasta mutta kaikki nousi vaan ylös. Kovin on yksilöllistä mutta mukava kuulla, että teille on löytynyt sopiva ruokavalio! :)
PoistaYksilöllisiä kavereita kyllä ja kaikki ei sovi kaikille. Nuorempi koira söi nimenomaan oireiden alkaessa meilläkin tuota Pure Naturalin puppy:a. Tuosta kyseisestä merkistä meille onneksi sopi tuo kala, sillä viljattomista esim. lammas sai mahan sekaisin.
PoistaSissi ei ehtinyt sitä grain-free lammasta syömään kuin pari päivää kun oireet oli niin pahat, että päätin jättää silloin kaikki nappulat pois. Nyt siis puoleen vuoteen ei mitään nappulaa ole ollut, ja tämä trovet eka ns teollinen valmiste.. eiköhän me jossain vaiheessa joku ruoka löydetä... (huokaisee)
PoistaMeidän göötillä oli pentuna hirmuisesti kutinaa sekä närästystä ja käytiin läpi erilaiset nappulat ja päädyttiin sitten Orijeniin. Siinä on sitten pysytty :-) Lihaa toki lisäksi. Tsemppiä teille oikean ruokavalion etsintään!
VastaaPoistaMuistatko missä vaiheessa oireilu loppui? Meille eläinlääkäri sanoi, että suolisto voi iän myötä vahvistua vielä ja yleensä tällainen oireilu helpottaa koiralla 2-3 vuoden iässä..
PoistaVoi hyvinkin olla että koira oli silloin juurikin 2v, tällöin oli vielä Acanan ruoka käytössä joka oli siihen astisista paras. Vielä on tyhjän mahan oireilua joten aamusta on hyvä antaa jo jonkin verran nappuloita. Kiitos tiedosta Pau!
PoistaEn tiedä missä päin asutte, mutta Turussa voin suositella tätä koirien ravintoterapeuttia: http://www.natufin.fi/ On myös edullinen, eikä seuranta maksa lisää.
VastaaPoistaAsutaan pk-seudulla. Tämä ravintoterapeutti olisi Tampereella, eipä täältä Turkuunkaan ole paha matka!
PoistaMoikka! Miten nopeasti teillä auttoi oireisiin silloin ruuan vaihto sika-perunaan? Oliko se ihan päivässä huomattavissa, että oireet jäi pois? Entä oliko teillä muuta lääkettä käytössä kuin Ranixal? Oma närästyskoira huolettaa, pepcid ja antepsin eivät pidä oireettomana mutta lääkkeiden poisjättökin pahentaa.. pitää kysästä ell ens kerran tuosta ranixalista, ainakin viimeksi jo puhui jostain lääkkeestä joka edistäisi ruuan kulkemista oikeaan suuntaan.
VastaaPoistaPossua Sissi söi tattaripuuron kanssa ensin ja vatsan pulputtelut loppui siihen kun vaihdettiin lopulta possu+peruna. Kyllä sen eron ihan päivissä huomasi. Ranixal ainoa lääke käytössä, se nimenomaan enemmän ruoan sulatusta helpottamaan mutta en osaa rehellisesti sanoa huomasinko siinä suurta eroa. Oletko miettinyt mahdollisuutta, että Pecid+ Antepsin yhdistelmä voisi koiralla olla nimenomaan oireiden aiheuttaja? Niiden antoväli pitäisi olla aika pitkä koska: "Antasidit voivat vähentää famotidiinin imeytymistä ja johtaa alentuneisiin famotidiinipitoisuuksiin
Poistaplasmassa. Siksi famotidiini on otettava 1 - 2 tuntia ennen antasidin ottoa." Pepcid on famotidiini ja Antepsin antasidi. Meille närästyslääkkeet aiheuttivat ruoan oksentamista. Sissin kohdalla en siis epäile nk liikahappoisuutta, johon nuo närästyslääkkeet on pääasiassa tarkoitettu. Epäilykseni on, että sillä päinvastoin ei ole tarpeeksi vahvat mahahapot, jotta ruoka sulaisi ja tämä aiheuttaa närästysoireita. Kiva kun luet blogiamme! :)
Joo, tästä blogista on tullut päivittäinen juttu. Koko ajan käyn kattomassa että onko jotain uutta, osaat kirjoittaa niin kiinnostavasti ja mulle tällä hetkellä ajakohtaisesta aiheesta :)
PoistaMietin kyllä sitä että voisko pepcid tai antepsin aiheuttaa jotain. Annan siis tosiaan 8h erolla, joten siitä ei ole kiinni. Pepcid kun voi ainakin aiheuttaa suun kuivuutta, minkä kuvittelisin johtavan myös jonkinlaiseen maiskutukseen, joten se voi hämätä. Mutta tosiaan, jos jätän pois niin pahenee oireet. Vaan kun ei niitäkään voi määrättömästi antaa, pitäs nyt oikeasti saada tuo ruokavalio kuntoon.. meillä siis oireet alkoi koiran ollessa 2v kantturoilla, joten pennun kehittymättömyydestä ei ole tässä kyse. Vaan kokeillaan eri vaihtoehtoja ja tehdään sitä kuuluisaa "katselua", jota tämä närästyksen selätys vaatii :)
Voi, kiitos onpa kiva kuulla palautetta!
Poista8h ero on varmasti riittävä ainakin poissulkemaan niiden yhteisvaikutukset. Kaikki maiskuttelu ei aina välttämättä ole oire närästelystä. Meidän terrieri esimerkiksi maiskuttelee ruoan jälkeen, koska sen hampaisiin jää ruokaa mutta mitään muuta närästelyyn viittaavaa sillä ei mielestäni ole. Sissi myös maiskuttelee melkein aina kun on juuri nukahtamaisillaan ja sekin tapa lienee aika yleistä koirilla.
Närästyslääkkeiden pitkäaikainen käyttö voi kuitenkin sotkea vatsan luonnollista tasapainoa, siinä mielessä hyvä niitä olisi välttää. Jos koiralla on tutkittu esimerkiksi vatsahaava niin silloin toki oikeanlaista lääkettä on käytettävä pidempään koska nämä parantuvat usein tosi hitaasti.
Muistatko mitä teidän elämässä tapahtui silloin kun koiran oireet alkoivat? Mikä teidän ns elämänvaihe oli, oliko stressiä, muutoksia, jotain uutta koiran elämässä? Mitä koira söi silloin kun oireet alkoivat ja oliko ruokinnassa tapahtunut muutoksia esim. puoli vuotta ennen oireilun alkua?
Meillä närästykset on olleet aikaisemmin kohtauksia. Ensimmäisen kerran viime kesänä, kun koiraa saattoi pistää kyy (tai amppari, tai söi myrkyllistä kasvia). Itse tapahtumaa ei kukaan nähnyt, koiralla vaan turposi lenkin jälkeen naama. Sai nesteytystä ja opiaatit. Seuraava yö oli kamala närästysyö, seuraavana päivänä uudestaan ell, jossa sai nesteytystä, vatsansuojalääkkeen ja viikoksi pepcidiä. Närästelyt jäi siihen. Toisen kerran närästelyä tuli joulukuun alussa rauhoituksen jälkeen. Nyt pepcid+antepsin ja helpotti. Sen jälkeen lähdin antamaan raksut liotettuina. Sitten tossa joulukuun lopussa annoin yksi ilta raksuja pikkasen kovina, ja seuraavana yönä taas närästys. Ja näillä närästyksillä tarkoitan ihan semmoista kohtausta, jossa koira ei voi käydä pitkälleen kun lähtee heti kakomaan. Ja siitä lähtien ollaan sitten syöty lääkkeitä ja yritetty etsiä, josko joku ruoka tekisi oireettomaksi... eikä närästys ole tällä kertaa jäänyt pois. Semmoisia kohtauksia ei enää ole, mutta maiskuttelua ruuan jälkeen ja aina yöllä kun vaihtaa paikkaa - ja sitähän onkin vaikea sanoa, onko se närästystä vai tavallista maiskuttelua. Mun mielestä on kuitenkin niin runsasta että ei mene tavallisen piikkiin, varsinkin kun huomaa että jos lääkkeet jättää pois niin se ihan samanlainen maiskutus lisääntyy. Ollaan yritetty lääkäriruuat, seiti, kana, heppa, nyt yritetään possua. Ja nyt yritän tuoda myös raksuja takaisin, kun lähtee epäilyttämään että voiko sitä närästää sekin että saa pelkkää kotiruokaa kun on aina tottunut syömään raksujakin lihan lisäksi.
VastaaPoistaNiin ja lisäksi meillä oli lokakuussa oksu-ripulitauti, jossa koira oksenki parin tunnin sisään varmaan viisitoista kertaa ja viimeiset kerrat pelkkää verta. Soitin tietenkin ell, mutta sanoi että aika normaalia tommosessa rajussa oksentelussa eikä auta kuin seurata. No sehän toki loppuikin itsestään, yöllä kun oksensi kerran niin ei ollut enää verta. Oksensi siis tosiaan vain yhden illan, ripuloi sitten vielä muutaman päivän, mutta ittestään meni ohi. Tästä jäi kanssa epäilys, että onkohan siellä massussa jotain "herkillä" kun niin helposti tuli verta? Eikä tosiaan tuon episodin yhteydessä ollut mitään närästystä, samoilla ruuilla jatkettiin. Ell mielestä tuo oksuripuli ei liity tähän närästykseen, oli irrallinen tapahtuma.
Tyhjän mahan oksentelua oli koiralla aiemmin, se jäi aamuherkkupalan myötä pois. Ja tämän tavallisen närästelyn yhteydessähän kaveri ei oksentele tai ripuloi ollenkaan, kaikki ruuat mitä olen kokeillut on massu hyväksynyt - paitsi heppa veti löysälle. Se tekee osaltaan tästä vähän "vaikeampaa" kun en saa ns. välitöntä palautetta, sopiiko joku ruoka vai ei. Yöllä vaan makaan pimeässä silmät auki ja kuuntelen, että maiskuttaako pikkasen, pikkasen enemmän, paljon vai ihan liikaa? Graah! Ja sitten kun on vielä tosi herkkä koira, niin varmasti reagoi munkin stressiin. Ja minähän stressaan. Stressaan niin ammattimaisesti että tästä pitäisi saada palkkaa. Melatoniini vois siis olla kanssa kokeilulistalla, siis koiralle, vaikkei luultavasti tekisi pahaa mullekaan :P
Noista antepsinista ja pepcidistä tosiaan haluaisin eroon, mutta tuntuu että jos jätän ne pois ja maiskuttelut lisääntyy, vaurioituuko siellä ruokatorvi ja aiheutanko koiralle turhaa kipua vaan sen takia etten halua antaa sille lääkkeitä? Hankalaa on. Niin ja koira on ultrattu, mitään ei näkynyt, ei edes paksuuntumaa mahalaukun taikka suolen limakalvoilla. Haimat yms. testattu ja ok. Tulehdusarvot ok eli en usko myöskään mihinkään suolistotulehduksen tms, eikä siis tosiaan myöskään ripuloi. Jotta tällaista meillä! Anteeksi tämä romaani :)
Voi harmi, teillä on ollut nyt tosi rankkaa! :( Sissillä myös oireilun ollessa pahimmillaan tuli sellaisia kohtauksen omaisia jolloin koira oli selvästi kipuilevan oloinen, hakeutui vain tiettyihin asentoihin pää ylöspäin ja oksensi. Närästys on siitä hankala, että monet sen oireet voivat viitata kaikkeen muuhunkin ja kyllähän koirat nieleskelevät ja maiskuttelevat silloin tällöin muutenkin. Itsekin olen paininut useasti niiden fiilisten kanssa, että milloin pitää olla huolissaan ja mikä lasketaan ns normaaliksi.
PoistaKoirat ovat niin yksilöitä, meillä närästelyn taustalla oli nimenomaan kaikki teollinen ruoka ja raaka liha, niitä syödessä laukesi oireet päälle kunnolla. Kotiruokaa syödessä oireet ovat selvästi helpottuneet mutta vielä on matkaa, tärkeintä on ollut se että ruoka on helposti sulavaa ja possumössö on siinä muodossa toiminut.
Tiedän niin hyvin tuon tunteen nukkua toinen silmä auki ja korvat höröllä. Vieläkin öisin heräilen herkästi ihan vain siihen, että koira vaihtaa asentoa. Nyt aamulla Sissi oksensi pienen kellertävän kasan ja heti huoli tuli, onko viimeisimmässä possusatsissa joku vika, onko ruoka liian rasvaista kun ostin eri osaa possua jne.
Itsestä pitää pitää huolta kaiken keskellä - kuten sanoit voi stressi olla teille molemmille viheliäinen oravanpyörä. Alkuun koitin vaan jaksaa mutta jossain vaiheessa oli pakko alkaa päästää irti niin, että oma pää saa levätä. Suosittelen sullekin tekemään välillä jotain, joka saa ajatuksesi muualle. Aivot narikkaan, helli itseäsi ja koita saada nukuttua. Korvatulpatkaan ei ole huono juttu jos niiden kanssa osaa nukkua. Todennäköisintä on kuitenkin, että silloin yöllä et voi juuri mitään tehdä vaikka tieto siitä, että koiralla voi olla kurjaa tuntuu kauhealta. Mutta jos et pidä omasta jaksamisestasi huolta, et lopulta jaksa hoitaa koiraa ja oma arvostelukykykin sumentuu. Juuri silloin lähtee tekemään liian nopeita ratkaisuja ja näissä ruokinta-asioissa kaikki pitää tapahtua maltilla.
Koira voi ymmärtääkseni reagoida siihen, että ne närästyslääkkeet lopetetaan oireilemalla. Ajatellaanpa, että se syö edelleen ns väärää ruokaa, koska oikeaa ei ole vielä löytynyt. Närästyslääkkeet auttavat pahimman yli, sulattamaan sen väärän ruoan ja helpottamaan oireilua mutta kun lääkkeet jäävät pois, jää jäljelle epäsopiva ruoka ja vatsan tilanne provosoituu jälleen. Oireiden syy on tärkeintä selvittää, hyvä että olette käyneet tutkimuksissa. Ja vaikka sopisi jokin tietty ruoka-aine niin miten sen antaa, kypsänä, raakana, lämpimänä, kylmänä? Monta kertaa päivässä, pienissä annoksissa vai sopiiko koiralle vain kerran päivässä. On niin monta muuttuvaa tekijää! Tsemppiä paljon!