Koiran hampaiden hoitaminen
Viikko on vierähtänyt äkkiä. Siiselssonin pötsi voi aivan hyvin. Olen lisännyt ruokavalioon varovasti pienin annosteluin seitiä, joka on tuntunut tytölle maistuvan. Kypsennän kalan samalla tavalla kuin naudanmahan eli hauduttamalla. Laitan kalan/mahan ruokakippoon, keitän vedenkeittimellä vettä ja kaadan kiehuvaa vettä astian piripintaan. Annan seistä kannen alla vartin verran riippuen siitä onko ruoka kuinka jäistä (usein otan sulamaan edellisenä iltana päiväannokset jääkaappiin ja ne ovat tässä vaiheessa vaan vähän kohmeisia). Kaadan turhan veden pois ja lisään lopuksi vasta loput ainekset päivän ruoka-annoksesta riippuen. Sissi odottaa aina innokkaana ateriaansa, se ei näille ruoille nirsoile. Joskus pienempänä pentuna se saattoi nyrpistää nenäänsä ruokakupille, mutta sanoisin ettei koirani koskaan ole ollut nirso ruoan suhteen ja se on kyllä mieltä lämmittävä asia.
Pohdin männä viikolla pariin kertaan mistä kaikesta tahtoisin kirjoitella ja aika paljon olen hahmotellut jo eri aiheita, jotka osuvat niin hyvin tähän meidän tilanteeseen. Sain vähän palautetta edellisestä postauksestani koskien närästystä aiheuttavat asiat ja mitkä närästykseen sitten auttaa - taulukkoa, johon olin kerännyt netistä ihmisten kommentteja. Päällimmäisenä tuntona heräsi ajatus siitä, kuka saa kirjoittaa koiran terveydestä ja ruokinnasta julkisesti? Itse kuulun siihen ihmisryhmään, että olen äärimmäisen lähdekriittinen ja tykkään etsiä tietoa mahdollisimman monipuolisesti erilaisista lähteistä. Tässä blogissa pyrin aktiivisesti välttämään sitä, että neuvoisin ketään miten pitäisi toimia. Olen alusta asti päättänyt, että tämä käsittelee minun havaintojani ja kokemuksiani. Minusta on suoraan sanottuna vaarallista lähteä ottamaan minkäänlaista neuvojan roolia yhtään missään tilanteessa kun puhutaan niin subjektiivisesta asiasta kuin oman koiran hoitaminen. Yhtä lailla minusta tuntuu hassulta, että joku ihminen kokee tarpeelliseksi alkaa määrittelemään, millä tavalla minä saan kirjoittaa omista kokemuksistani. Suhtaudun skeptisesti esimerkiksi suoriin neuvoihin somessa, koska kommentoija harvoin tietää kokonaistilannetta minkä perusteella voisi neuvoja ylipäätään antaa. Olen myös sillä tavalla vanhanaikainen, että tykkään lukea erilaisia tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja. Tilasin juuri nettikirjakaupasta opuksen Koiran Ruokinta (Marja Hellman & Petri Marjeta). Odotan mielenkiinnolla kirjan lukemista, ymmärtääkseni se on ihan kattava perusteos.
Tällä kertaa ajattelin kuitenkin kirjoittaa hampaiden hoidosta. Huomasin sosiaalisessa mediassa, että eläinlääkäriketju Evidensia on markkinoinut viime aikoina paljon koirien hampaiden huoltoon liittyen. Jokainen voi toki itse arvioida, mistä lähtökohdista eläinlääkäriketju markkinoi. Minusta on ymmärrettävää, että se markkinoi näin omia palveluitaan. Tämä ei ole siis mikään kyseisen firman mainos, mutta tässä linkkinä ihan hyviä pointteja siitä, minkälaisia ajatuksia ihmisillä voi olla koirien hampaiden hoitoon liittyen. Kymmenen myyttiä lemmikin hampaiden hoidosta. (Linkki Evidensian sivuille). Itse voin myöntää, että olen aina ajatellut säännöllisen luiden syömisen vähentävän hammaskiven muodostumista. En usko näihin dentastixeihin ja vastaaviin, kun olen nähnyt koirieni hotkaisevan ne kahdella haukulla ja olen perehtynyt niiden ainesosaluetteloon. Turhaa vatsalaukun täytettä, sanoisin. Sissi ei ole syönyt niitä missään vaiheessa.
Mutta mitä tehdä kun koiralle ei voi antaa luita missään muodossa vatsaongelmien takia? Siinäpä pulma. En ole koskaan ennen harjannut koirieni hampaita ja nyt asiaan on tullut pysyvästi muutos. Sissi on nyt 9 kuukautta vanha ja sen hampaat ovat oikein hyvässä kunnossa. Pinnoilla ei juuri näy mitään, ihan taaimmaisia poskihampaita lukuunottamatta (hyvin maltillista kellertävää pintaa). Koska koirani syö käytännössä mössöä ruoakseen, on syytä perehtyä sen hampaiden huoltoon entistä tarkemmin. Aloitimme hammashuollon harjoittelun sormiharjalla mutta nopeasti huomasin, etten pääse sillä läheskään niin hyvin esimerkiksi takahampaiden pinnoille. Käytössä on nyt Virbacin hammastahna ja erikoisen näköinen hammasharja, jonka käyttöä vasta harjoittelemme.
Kaksipäisen hammasharjan käyttö ei ole mielestäni ihan helppoa mutta sillä saa paremmin koiran hampaat puhtaaksi kuin tuolla sormiharjalla. Sissi pistää myös maltillisesti hanttiin, jolloin on vaikeampi ylettyä, erityisesti taaimmaiset hampaat ovat haaste. Harjoitus tekee varmasti mestarin, joten täytyy vain sinnikkäästi päivittäin harjoitella. Kuvan ottaminen harjaustilanteesta ei ainakaan ollut helppoa!
Törmäsin eräällä forumilla myös tällaiseen laitteeseen, jonka sanotaan puhdistavan koiran hampaat tehokkaasti ja kivuttomasti.
"Emmi-Pet Ultraäänihammashoito puhdistaa ja tekee kauniin valkoiset hampaat lemmikillesi ultraäänimenetelmällä."
Kuulostaa aikamoiselta. Lisää laitteesta voi lukea vaikka tästä linkistä. Tietysti heti seuraavaksi silmieni eteen nousi Evidensian kriittinen kirjoitus laitteesta.
"– Hereillä tehtävä hammaskivenpoisto aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä ja sen vuoksi siitä olisi kieltäydyttävä, painottaa ELT, suu- ja hammassairauksien dosentti, DiplAVDC, EVDC Eva Sarkiala Evidensia Tammistosta."
Kokemukseni mukaan koiran nukuttaminen on aina toimenpide, johon on syytä suhtautua varauksella. Myös minua huolettaa ajatus koiran nukuttamisesta, oli kyseessä minkälainen toimenpide tahansa. Olen ollut siinä onnekkaassa osassa, ettei minun ole tarvinnut viedä yhtäkään koiraani hammaskivenpoistoon, vaan kaikkien koirien hampaat ovat pysyneet yllättävän hyvinä loppuun asti. Sissin kohdalla mietin, miten meidän mahtaa tulevaisuudessa käydä, ja miten hyvin voimme hoitaa hampaita hellävaraisin kotikonstein. Toistaiseksi en ole hankkimassa kallista ultaräänihammasharjaa vaan jatkamme perinteisin menetelmin. Parasta toki olisi, että jossain vaiheessa Sissille voisi antaa jonkunlaisia luita kaluttavaksi - onhan se ajatus koirasta kaluamassa suurta luuta koiran elämään aika olennaisesti kuuluva juttu, ainakin meidän ihmisten mielikuvissa.
Pohdin männä viikolla pariin kertaan mistä kaikesta tahtoisin kirjoitella ja aika paljon olen hahmotellut jo eri aiheita, jotka osuvat niin hyvin tähän meidän tilanteeseen. Sain vähän palautetta edellisestä postauksestani koskien närästystä aiheuttavat asiat ja mitkä närästykseen sitten auttaa - taulukkoa, johon olin kerännyt netistä ihmisten kommentteja. Päällimmäisenä tuntona heräsi ajatus siitä, kuka saa kirjoittaa koiran terveydestä ja ruokinnasta julkisesti? Itse kuulun siihen ihmisryhmään, että olen äärimmäisen lähdekriittinen ja tykkään etsiä tietoa mahdollisimman monipuolisesti erilaisista lähteistä. Tässä blogissa pyrin aktiivisesti välttämään sitä, että neuvoisin ketään miten pitäisi toimia. Olen alusta asti päättänyt, että tämä käsittelee minun havaintojani ja kokemuksiani. Minusta on suoraan sanottuna vaarallista lähteä ottamaan minkäänlaista neuvojan roolia yhtään missään tilanteessa kun puhutaan niin subjektiivisesta asiasta kuin oman koiran hoitaminen. Yhtä lailla minusta tuntuu hassulta, että joku ihminen kokee tarpeelliseksi alkaa määrittelemään, millä tavalla minä saan kirjoittaa omista kokemuksistani. Suhtaudun skeptisesti esimerkiksi suoriin neuvoihin somessa, koska kommentoija harvoin tietää kokonaistilannetta minkä perusteella voisi neuvoja ylipäätään antaa. Olen myös sillä tavalla vanhanaikainen, että tykkään lukea erilaisia tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja. Tilasin juuri nettikirjakaupasta opuksen Koiran Ruokinta (Marja Hellman & Petri Marjeta). Odotan mielenkiinnolla kirjan lukemista, ymmärtääkseni se on ihan kattava perusteos.
Tällä kertaa ajattelin kuitenkin kirjoittaa hampaiden hoidosta. Huomasin sosiaalisessa mediassa, että eläinlääkäriketju Evidensia on markkinoinut viime aikoina paljon koirien hampaiden huoltoon liittyen. Jokainen voi toki itse arvioida, mistä lähtökohdista eläinlääkäriketju markkinoi. Minusta on ymmärrettävää, että se markkinoi näin omia palveluitaan. Tämä ei ole siis mikään kyseisen firman mainos, mutta tässä linkkinä ihan hyviä pointteja siitä, minkälaisia ajatuksia ihmisillä voi olla koirien hampaiden hoitoon liittyen. Kymmenen myyttiä lemmikin hampaiden hoidosta. (Linkki Evidensian sivuille). Itse voin myöntää, että olen aina ajatellut säännöllisen luiden syömisen vähentävän hammaskiven muodostumista. En usko näihin dentastixeihin ja vastaaviin, kun olen nähnyt koirieni hotkaisevan ne kahdella haukulla ja olen perehtynyt niiden ainesosaluetteloon. Turhaa vatsalaukun täytettä, sanoisin. Sissi ei ole syönyt niitä missään vaiheessa.
Mutta mitä tehdä kun koiralle ei voi antaa luita missään muodossa vatsaongelmien takia? Siinäpä pulma. En ole koskaan ennen harjannut koirieni hampaita ja nyt asiaan on tullut pysyvästi muutos. Sissi on nyt 9 kuukautta vanha ja sen hampaat ovat oikein hyvässä kunnossa. Pinnoilla ei juuri näy mitään, ihan taaimmaisia poskihampaita lukuunottamatta (hyvin maltillista kellertävää pintaa). Koska koirani syö käytännössä mössöä ruoakseen, on syytä perehtyä sen hampaiden huoltoon entistä tarkemmin. Aloitimme hammashuollon harjoittelun sormiharjalla mutta nopeasti huomasin, etten pääse sillä läheskään niin hyvin esimerkiksi takahampaiden pinnoille. Käytössä on nyt Virbacin hammastahna ja erikoisen näköinen hammasharja, jonka käyttöä vasta harjoittelemme.
Kaksipäisen hammasharjan käyttö ei ole mielestäni ihan helppoa mutta sillä saa paremmin koiran hampaat puhtaaksi kuin tuolla sormiharjalla. Sissi pistää myös maltillisesti hanttiin, jolloin on vaikeampi ylettyä, erityisesti taaimmaiset hampaat ovat haaste. Harjoitus tekee varmasti mestarin, joten täytyy vain sinnikkäästi päivittäin harjoitella. Kuvan ottaminen harjaustilanteesta ei ainakaan ollut helppoa!
Törmäsin eräällä forumilla myös tällaiseen laitteeseen, jonka sanotaan puhdistavan koiran hampaat tehokkaasti ja kivuttomasti.
"Emmi-Pet Ultraäänihammashoito puhdistaa ja tekee kauniin valkoiset hampaat lemmikillesi ultraäänimenetelmällä."
Kuulostaa aikamoiselta. Lisää laitteesta voi lukea vaikka tästä linkistä. Tietysti heti seuraavaksi silmieni eteen nousi Evidensian kriittinen kirjoitus laitteesta.
"– Hereillä tehtävä hammaskivenpoisto aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä ja sen vuoksi siitä olisi kieltäydyttävä, painottaa ELT, suu- ja hammassairauksien dosentti, DiplAVDC, EVDC Eva Sarkiala Evidensia Tammistosta."
Kokemukseni mukaan koiran nukuttaminen on aina toimenpide, johon on syytä suhtautua varauksella. Myös minua huolettaa ajatus koiran nukuttamisesta, oli kyseessä minkälainen toimenpide tahansa. Olen ollut siinä onnekkaassa osassa, ettei minun ole tarvinnut viedä yhtäkään koiraani hammaskivenpoistoon, vaan kaikkien koirien hampaat ovat pysyneet yllättävän hyvinä loppuun asti. Sissin kohdalla mietin, miten meidän mahtaa tulevaisuudessa käydä, ja miten hyvin voimme hoitaa hampaita hellävaraisin kotikonstein. Toistaiseksi en ole hankkimassa kallista ultaräänihammasharjaa vaan jatkamme perinteisin menetelmin. Parasta toki olisi, että jossain vaiheessa Sissille voisi antaa jonkunlaisia luita kaluttavaksi - onhan se ajatus koirasta kaluamassa suurta luuta koiran elämään aika olennaisesti kuuluva juttu, ainakin meidän ihmisten mielikuvissa.
Sie jaksatkin kirjoitella ahkerasti ja usein! :) Näitä tekstejä on kiva lukea, toi edellisen postauksen listakin oli aika hyvin kuvaava siinä, miten paljon oikeesti on eri koirilla eri oireita ja syitä närästykselle. Lähdin tähän hammashoitopostaukseen kirjotteleen sen takia, kun meillä on jouduttu ottamaan kans Lepon hampaiden harjaus päivittäisiin rutiineihin. Hammaskiveä alkoi kertymään jostain syystä (syljen koostumus, taipumus, allergia, mikälie syy onkaan) heti kun aikuishampaat suuhun putkahteli. Dentastixeistä ei ollu sen suurempaa hyötyä kun mistään muustakaan vastaavanlaisesta purupatukasta, mutta erikoista kyllä myös luiden (nahka-, rusto-, putki-) järsiminen oli täysin tehotonta tällä jantterilla. Niinpä meillä opeteltiin pesemään hampaat joka ilta, ja nykyään sitä hetkeä oikein odotetaan. :D Tällä hetkellä meillä on semmonen mahd. pieniharjaksinen ihmisvauvojen hammasharja, parin euron hintanen siis. Sillä pääsee kätevästi poskihampaisiinkin asti. Monet suosittelee ihmisten sähköhammasharjaa, koska sillon harjaaminen on nopeampaa/tehokkaampaa ja siinäkin kapistuksessa harjasosa on yleensä pieni ja hyvin suuhun mahtuva. :) Leposta vaan tiedän että se sais sätkyn ja traumoja jos rupeisin hurisevalla laitteella pöristeleen suuhun. :D Tottumiskysymys toki!
VastaaPoistaKiitos kommentista! :) Sissi ei ole vielä ottanut hampaiden harjausta mielipuuhakseen ja luulen, että mekin voitaisiin kokeilla tuota mainitsemaasi vauvojen hammasharjaa. Tuntuu, ettei tuolla kaksipäisellä kuitenkaan pääse tuonne suuhun kunnolla, ehkä sitten siitä voisi olla enempi iloa jos koira malttaisi zeninä istua paikallaan. Harjoitusta vaan tarvitaan :)
PoistaJoo, meilläkin kesti siis harjausopettelu pitkään, ja sai palkkaa siinä väleissä ja lopussa saa nykyäänkin (palkkana siis hammastahnanökäre sormelta tai joku pieni, kova pureskeltava). :) Toi pikkuruinen harja on tosi kätevä kyllä! On toi Sissin oma harjakin varmaan ihan hyvä varsinkin vähän isommalle koiralle, kun puhdistaa samanaikaisesti poskihampaiden sisä- ja ulkopinnan. Tai niin mä oon olettanut että tollasta harjaa käytetään. :D Pienisuisille koirille on kyllä hyvä olla pieni harjakin. :3 Mut juu, harjoitus tekee mestarin!
Poista