Onnea on kiinteä kakka
Viimeinen viikko on ollut aika raakaa ajoa taas. Nämä ovat niitä hetkiä kun yöunet ovat jääneet sen verran vähille, että kognitiiviset taidot ovat alkaneet olla koetuksella. Pää on ollut ihan täynnä, väsyttää niin että silmiin sattuu.
Viime viikolla, saamieni suositusten sekä teoreettisen pohjan rohkaisemana, ostin Murren Murkinasta Anicolin Boulardii valmistetta. Maksoi piirun verran alle 30 euroa. Boulardii-kuurin ideana oli "tuottaa soluille tärkeitä polyamiineja eli rakennusaineita, jotka edistävät haavojen sekä tulehdusten paranemista limakalvoilla. " (Anicolin sivut). Limakalvoja korjaavan kuurin sanotaan parantavan vatsan toimintaa ja tätä myöten myös vähentävän närästysoireilua. Suositussa Makkosen Pojat-blogissa on tästä myös juttua. Aloitimme kuurin tiistaina ja keskiviikkona alkoi oikein kunnon ripulishow. Sen lisäksi närästi ja sulamattomat riisinjyvät nousivat viimeisen kerran vatsalaukusta ylös, näin siis päätin. Pari yötä meni katkonaisilla unilla ja oltiin molemmat aivan totaalisen puhki. Paastota ei voi, koska maha ei kestä. Olen myös ymmärtänyt, ettei koiran paastottamista enää yleisesti suositellakaan. Hyvin sulava riisi ei olekaan enää hyvin sulavaa. Toinen tyhjentää suolestaan muutaman tunnin välein limaista moussea ja minä mietin, että mitä hittoa voin sille syöttää ja mistä ihmeestä tämä kakkashow nyt alkoi.
Päätin soittaa suoraan Anicolille. Puhelimeen vastasi työmatkalla autossa ollut ystävällinen nainen. Hänellä oli työmatkatilanteesta huolimatta meille aikaa ja esitin huoleni boulardii-valmisteen aiheuttamasta ripulista, miten tyypillistä tällainen on tuotteelle? Sain erittäin kattavan esittelyn tuotteesta ja ohjeita miten toimia. Erityisen herkkävatsaiselle koiralle annostus, joka siis yleisesti on kaikille sama, voi olla liian tuju. Tästä syystä suolisto on reagoinut valmisteeseen ripulilla. Saimme ohjeet pitää välipäivä ja sitten aloittaa kuuri uudestaan pienemmällä annoksella. Olin erittäin tyytyväinen puheluun, koin että minua kuunneltiin ja meidän tilanteemme kiinnosti tuotteen valmistajaa aidosti. Vastuullisen tuotevalmistajan imagoa korosti kieltämättä myös se, että sain kehoituksen olla herkästi yhteydessä uudestaan, jos tilanteemme ei lähde parempaan suuntaan. Tällä kertaa annan kyllä pisteet valmistajalle vaikka tuote ei nyt kertalaakista näyttänyt meille toimivan.
Boulardii-kuuri jätettiin siis kesken ja suolisto piti saada rauhoitettua jollain. Riisi ja kaurapuuro ovat pois pelistä. Eräältä (ihmisten)refluksifoorumilta bongasin muuten, että kaura voi olla närästystä aiheuttava ruoka-aine, toki koiran kohdalla tilanne voi olla täysin eri enkä osaa sanoa onko kaurapuuro ollut meillä närästyksen syy. Sissin kohdalla kaurapuuro teki kakasta vähän turhan vaihtelevaa, nimittäin välillä superkovaa ja välillä löysää. Siitä syystä en siihen tohtinut nyt palata. Jonkin aikaa tilannetta pähkäiltyäni päätin hakea kaupasta tattarihiutaleita ja kananpojan jauhelihaa. Tein niistä haudutuspadalla (kyllä, se on maailman paras keksintö myös koiran kotiruoan valmistamiseen ja aion joskus kirjoittaa siitä ihan oman juttunsa) puuroa. Jätin myös kaikki lisät pois. Tämä kanapuuro upposi koiraan kuin häkä ja lauantaiaamuna ulkona ollessa, monta päivää taas nipinnapin nukkuneena väänsin kyyneltä silmäkulmasta kun koira kakkasi ensimmäisen kiinteän kakan päiväkausiin. Se kakka oli täydellinen.
Niin, onnea on siis pienet asiat kuten kiinteä kakka.
Tattari-kanapuurolla vatsa on rauhoittunut mutta närästelyä sekään ei ole vienyt pois. En tiedä onko syynä kananpojan jauheliha (siipikarja) vai puuro itsessään, annoskoot, ruokinta-ajat vai mikä. Antepsinia Sissi on nyt saanut aamuin illoin mutta viime yönä taas kuuntelin maiskuttelua joten ei näytä siitäkään olevan hyötyä. Ruoka pysyy kuitenkin sisällä, mikä on edelleen mielestäni tärkeintä. Meillä on jälleen kerran toistaiseksi ruoka mikä pysyy sisällä mutta mikä ei sovi täydellisesti. Etsinnät siis jatkuvat.
En aio täysin kuopata Boulardiin toimivuutta mutta vielä en ole uskaltanut sitä aloittaa uudestaan. Kiinteä kakka on ollut sen verran juhlimisen arvoinen asia. Lisäksi meillä on perjantaina tärkeä päivä kun olemme menossa tapaamaan sisätautien, erityisesti ruoansulatuskanavasairauksien erikoiseläinlääkäriä. Sitä käyntiä varten valmistelen tiivistettyä oirepäiväkirjaa sekä liutaa kysymyksiä, joihin toivon saavani vastauksia. Tämä eläinlääkäri on tähän vaivaan järjestyksessä viides. Toivon kovasti, että käynti on onnistunut ja antaa meille uutta suuntaa.
Sopivan ruokavalion löytäminen on äärimmäisen vaikeaa. Nyt olemme pisteessä, jossa nappuloista on luovuttu, maha+ riisi yhdistelmä kuopattu ja puuropohjainen kotiruoka on kokeilussa. Tärkeintä olisi löytää sellainen sekoitus, mikä poistaa närästelyn ja mikä olisi mahdollisimman ravintorikasta koiralle. Nyt ostan kanan jauhelihan ihan ruokakaupasta. Sissi söi kanapohjaisia nappuloita kun oireilut alkoivat ja olen pohtinut kanan epäsopivuutta sille aiemminkin. Tämäkin on aihe, josta tahdon eläinlääkärin kanssa puhua. En myöskään uskalla lähteä radikaalimmin kokeilemaan mitään ennen kuin olen tavannut häntä ja saanut mahdollisesti selville lisää Sissin vatsan ja suoliston kunnosta. Aikaisemmissa tutkimuksissa vikaa ei löytynyt, ei edes pahaa tulehdustilaa. Todennäköistä on, että tähystys on ainoa vaihtoehto selvittää tilanne perinpohjin ja siihen henkisesti olemme koko ajan varautuneet. Kokemukseni eläinlääkäreistä närästyksen hoidossa ei ole ollut kauhean hyvää tähän mennessä. Siitä syystä olen päättänyt, että jos joku koirani vatsalaukun tähystää, se on asiaan täysin vihkiytynyt sen alan erikoislääkäri. Yhtään euroa en tahdo enää maksaa arvailusta ja siitä, että määrätään lääkettä vähän siihen ja tähän. Kokemuksista eläinlääkärissä meinaan kirjoittaa toki ihan oman juttunsa, sen jälkeen kun olemme perjantain käynnistä selvinneet. Siihen asti syödään tattarikanapuuroa ja toivotaan, että saataisiin molemmat nukuttua.
Viime viikolla, saamieni suositusten sekä teoreettisen pohjan rohkaisemana, ostin Murren Murkinasta Anicolin Boulardii valmistetta. Maksoi piirun verran alle 30 euroa. Boulardii-kuurin ideana oli "tuottaa soluille tärkeitä polyamiineja eli rakennusaineita, jotka edistävät haavojen sekä tulehdusten paranemista limakalvoilla. " (Anicolin sivut). Limakalvoja korjaavan kuurin sanotaan parantavan vatsan toimintaa ja tätä myöten myös vähentävän närästysoireilua. Suositussa Makkosen Pojat-blogissa on tästä myös juttua. Aloitimme kuurin tiistaina ja keskiviikkona alkoi oikein kunnon ripulishow. Sen lisäksi närästi ja sulamattomat riisinjyvät nousivat viimeisen kerran vatsalaukusta ylös, näin siis päätin. Pari yötä meni katkonaisilla unilla ja oltiin molemmat aivan totaalisen puhki. Paastota ei voi, koska maha ei kestä. Olen myös ymmärtänyt, ettei koiran paastottamista enää yleisesti suositellakaan. Hyvin sulava riisi ei olekaan enää hyvin sulavaa. Toinen tyhjentää suolestaan muutaman tunnin välein limaista moussea ja minä mietin, että mitä hittoa voin sille syöttää ja mistä ihmeestä tämä kakkashow nyt alkoi.
Päätin soittaa suoraan Anicolille. Puhelimeen vastasi työmatkalla autossa ollut ystävällinen nainen. Hänellä oli työmatkatilanteesta huolimatta meille aikaa ja esitin huoleni boulardii-valmisteen aiheuttamasta ripulista, miten tyypillistä tällainen on tuotteelle? Sain erittäin kattavan esittelyn tuotteesta ja ohjeita miten toimia. Erityisen herkkävatsaiselle koiralle annostus, joka siis yleisesti on kaikille sama, voi olla liian tuju. Tästä syystä suolisto on reagoinut valmisteeseen ripulilla. Saimme ohjeet pitää välipäivä ja sitten aloittaa kuuri uudestaan pienemmällä annoksella. Olin erittäin tyytyväinen puheluun, koin että minua kuunneltiin ja meidän tilanteemme kiinnosti tuotteen valmistajaa aidosti. Vastuullisen tuotevalmistajan imagoa korosti kieltämättä myös se, että sain kehoituksen olla herkästi yhteydessä uudestaan, jos tilanteemme ei lähde parempaan suuntaan. Tällä kertaa annan kyllä pisteet valmistajalle vaikka tuote ei nyt kertalaakista näyttänyt meille toimivan.
Boulardii-kuuri jätettiin siis kesken ja suolisto piti saada rauhoitettua jollain. Riisi ja kaurapuuro ovat pois pelistä. Eräältä (ihmisten)refluksifoorumilta bongasin muuten, että kaura voi olla närästystä aiheuttava ruoka-aine, toki koiran kohdalla tilanne voi olla täysin eri enkä osaa sanoa onko kaurapuuro ollut meillä närästyksen syy. Sissin kohdalla kaurapuuro teki kakasta vähän turhan vaihtelevaa, nimittäin välillä superkovaa ja välillä löysää. Siitä syystä en siihen tohtinut nyt palata. Jonkin aikaa tilannetta pähkäiltyäni päätin hakea kaupasta tattarihiutaleita ja kananpojan jauhelihaa. Tein niistä haudutuspadalla (kyllä, se on maailman paras keksintö myös koiran kotiruoan valmistamiseen ja aion joskus kirjoittaa siitä ihan oman juttunsa) puuroa. Jätin myös kaikki lisät pois. Tämä kanapuuro upposi koiraan kuin häkä ja lauantaiaamuna ulkona ollessa, monta päivää taas nipinnapin nukkuneena väänsin kyyneltä silmäkulmasta kun koira kakkasi ensimmäisen kiinteän kakan päiväkausiin. Se kakka oli täydellinen.
Niin, onnea on siis pienet asiat kuten kiinteä kakka.
Tattari-kanapuurolla vatsa on rauhoittunut mutta närästelyä sekään ei ole vienyt pois. En tiedä onko syynä kananpojan jauheliha (siipikarja) vai puuro itsessään, annoskoot, ruokinta-ajat vai mikä. Antepsinia Sissi on nyt saanut aamuin illoin mutta viime yönä taas kuuntelin maiskuttelua joten ei näytä siitäkään olevan hyötyä. Ruoka pysyy kuitenkin sisällä, mikä on edelleen mielestäni tärkeintä. Meillä on jälleen kerran toistaiseksi ruoka mikä pysyy sisällä mutta mikä ei sovi täydellisesti. Etsinnät siis jatkuvat.
En aio täysin kuopata Boulardiin toimivuutta mutta vielä en ole uskaltanut sitä aloittaa uudestaan. Kiinteä kakka on ollut sen verran juhlimisen arvoinen asia. Lisäksi meillä on perjantaina tärkeä päivä kun olemme menossa tapaamaan sisätautien, erityisesti ruoansulatuskanavasairauksien erikoiseläinlääkäriä. Sitä käyntiä varten valmistelen tiivistettyä oirepäiväkirjaa sekä liutaa kysymyksiä, joihin toivon saavani vastauksia. Tämä eläinlääkäri on tähän vaivaan järjestyksessä viides. Toivon kovasti, että käynti on onnistunut ja antaa meille uutta suuntaa.
Sopivan ruokavalion löytäminen on äärimmäisen vaikeaa. Nyt olemme pisteessä, jossa nappuloista on luovuttu, maha+ riisi yhdistelmä kuopattu ja puuropohjainen kotiruoka on kokeilussa. Tärkeintä olisi löytää sellainen sekoitus, mikä poistaa närästelyn ja mikä olisi mahdollisimman ravintorikasta koiralle. Nyt ostan kanan jauhelihan ihan ruokakaupasta. Sissi söi kanapohjaisia nappuloita kun oireilut alkoivat ja olen pohtinut kanan epäsopivuutta sille aiemminkin. Tämäkin on aihe, josta tahdon eläinlääkärin kanssa puhua. En myöskään uskalla lähteä radikaalimmin kokeilemaan mitään ennen kuin olen tavannut häntä ja saanut mahdollisesti selville lisää Sissin vatsan ja suoliston kunnosta. Aikaisemmissa tutkimuksissa vikaa ei löytynyt, ei edes pahaa tulehdustilaa. Todennäköistä on, että tähystys on ainoa vaihtoehto selvittää tilanne perinpohjin ja siihen henkisesti olemme koko ajan varautuneet. Kokemukseni eläinlääkäreistä närästyksen hoidossa ei ole ollut kauhean hyvää tähän mennessä. Siitä syystä olen päättänyt, että jos joku koirani vatsalaukun tähystää, se on asiaan täysin vihkiytynyt sen alan erikoislääkäri. Yhtään euroa en tahdo enää maksaa arvailusta ja siitä, että määrätään lääkettä vähän siihen ja tähän. Kokemuksista eläinlääkärissä meinaan kirjoittaa toki ihan oman juttunsa, sen jälkeen kun olemme perjantain käynnistä selvinneet. Siihen asti syödään tattarikanapuuroa ja toivotaan, että saataisiin molemmat nukuttua.
 |
| Väsähtänyt närästyslapsi |
Kommentit
Lähetä kommentti