Ensilumen riemua ja väsynyt vapaapäivä

Eilen satoi tänne eteläänkin ensilumi. Siitä oltiin aika riemastuneita! 

Nukuin itse viime yönä erittäin huonosti. Jos ei joku yö kuulu maiskuttelua niin sitten tietty on jollain muulla tavalla levoton meininki. Tällä kertaa ei oltu kotona yötä, joten Sissi piti vahtia niin, etten saanut oikein unen päästä kiinni. Sitä tulee muuten hulluksi, jos ei saa nukkua! Kun tultiin aamusta kotiin, oli koirakin kaikesta vahtimisesta väsynyt. Meni tuonne ikkunalaudalle tuhisemaan kuten yleensä. 

Helppo se on siinä söpösti nukkua niin. 

Kävin nyt itse hakemassa vihdoin ja viimein korvatulpat apteekista. Katsotaan jo ihan vaikka tänään päikkärien muodossa, onko niistä iloa ja pystyykö niiden kanssa ylipäätään nukkumaan. Olen miettinyt useasti miten väsynyt Sissikin mahtaa olla noista valvotuista öistä. Onhan mahdollista, että se itse valvoo vatsakipujensa kanssa vielä pitempiä aikoja kuin ne hetket, jolloin minä katselen sitä sivusta. 

Meillä arjen rutiinit on tärkeitä. Nukkumaanmenot, heräämiset samaan aikaan joka päivä. Ruokinta kolme kertaa päivässä, pissatukset, metsälenkit, jokapäiväinen hellimishetki sylikkäin. Vaikka taustalla jäytää tällainen suoraan sanottuna vittumainen vaiva, on näistä rutiineista ja hyvistä yhteisistä hetkistä tärkeää pitää kiinni. Yhtä lailla kuin omasta ja koiran tarpeesta nukkua. 

Arjen rutiinia on nyt possupuuron keittely, oirepäiväkirjan kirjoittelu ja tasainen hokema, "kyllä tämä tästä". Vielä en ole täysin tyytyväinen Ranixalin vaikutuksiin, sillä satunnaista röyhtäilyä ja maiskuttelua esiintyy koko ajan lääkkeestä huolimatta. Päätin, etten syötä perunaa ennen kuin olen katsonut muutaman päivän saadaanko lääkkeelle vastetta. On parempi ottaa yksi uusi asia kerrallaan, oli sitten kyseessä lääke tai ruoka. Jos lääkkeestä ei ole meille apua, en koe mitään syytä sitä syöttää. Sissi sattui muuten varastamaan lattialle tippuneita vihreitä papuja eikä ollut niistä moksiskaan. Odotin oksennusta mutta helpotuksekseni oksennus ei tullut tällä kertaa kylään. Kiitos siitä. Tähän on hyvä tältä kerralta lopettaa, verhojen raosta nimittäin pilkottaa valoa. Taidanpa lähteä nauttimaan vapaapäivästä ja auringonpaisteesta!