Yökakkatarina
Tulin juuri ovesta sisään tunnin mittaiselta haahuilemislenkiltä räntäsateesta. Kahtena viime yönä Sissi on päättänyt n. klo 2-3 aikaan, että sillä on armoton kakkahätä. Epätyypillistä toimintaa sinänsä, koska kakka on kulkenut päivällä ihan normaalisti. Syytän perunaa. Saamarin peruna valvottaa mua!
Possu-peruna kotiruoka on lievittänyt oireilua mutta tuonut mukanaan kakkaan liittyvän lieveilmiön. Kakka ei olekaan niin kaunista kuin ennen, sitä tulee myös vähän enemmän ja mikä pahinta, äkisti esimerkiksi juuri keskellä yötä. Tätä hieman pelkäsinkin, kun valitsin hiilihydraatin lähteeksi tuon mukulakasvin pirulaisen. Todennäköisesti se siis tulee "läpi" liian nopeasti ja ruoka kaipaa kuitua. Lisäksi jäin pohtimaan pataruoan nesteen määrää ja laitan korvan taakse, että kiinnitän lisätyn veden määrään ensi kerralla erityistä huomiota.
Koska kuitua oli saatava, jotta kakka saadaan kiinteytymään, lisäsin aluksi varovasti ja sitten vähän vähemmän varovasti (teelusikallisista puhutaan kyllä) pellavansiemenrouhetta kuivana ruoan sekaan. Jostain muistelen, että nimenomaan kuivana rouhe kiinteyttää ulostetta ja liotettuna se auttaa ummetukseen. Pellavansiemenrouhe itsessään ei tuonut meille ensin helpotusta, sillä äkillinen kakkahätä oli yllättänyt koiran jopa työpäiväni aikana. Olohuoneen lattialta löytyi sievä kasa kakkendaalia, olipas nasta vastaanotto!
Tänään aamupäivällä keittelin ja survotin sitten porkkanaa. Lisäsin sitä ruoan sekaan pari ruokalusikallista ja johan alkoi tapahtua. Työpäivän aikana kakka oli pysynyt suolessa ja lopputulos oli tämä iltainen lenkki sateessa. Päätin nimittäin, että haluan nähdä kakkaa ennen kuin menen nukkumaan, sillä yöllä haluan nähdä paskan sijaan mielummin vaikka paskoja unia. Maanittelun, voivottelun, murinan ja sadattelun jälkeen melkein kyyneltä tihrustaen katsoin kun koirani tuuttasi kauniin ja suhteellisen kiinteän kakan hankeen.
Jos nyt vielä näistä persosaston asioista puhutaan, mainittakoon että viime kerralla mainitsemani pieni ihottuma peräaukon yläpuolella hävisi kun sipaisin siihen Sibicort-voidetta. Mikään ei tietysti lähennä koiran ja omistajan suhdetta yhtä paljon kuin voiteen hierominen toisen anus-alueelle. Anaalirauhasten tyhjennys tietysti olisi toinen mutta siihen meillä ei ole onneksi ollut tarvetta.
Yhden asian haluan sanoa vielä kakasta. Istuin tänään autossa työkaverini kanssa ja tajusin yhtäkkiä selittäväni hänelle koirani kakkaamisongelmista ja ulosteen laadusta. Kun tajusin, mistä puhuin ja katsoin hänen ymmärtävää mutta lievästi hämmentynyttä ilmettään, tunsin ihan rehellistä häpeää. Hiljenin ja pyysin häneltä anteeksi tajuten samalla, miten käsittämättömän typerältä olin juuri kuulostanut. Kerroin kuinka eräässä työpaikassa menetin jatkuvasti hermoni työkaveriin joka kertoi joka aamu töihin tullessaan kaksospoikiensa vaippojen sisällöstä. Mietin tuolloin, että ei saamari sentään, miten voi paska kiinnostaa ketään noin paljon. Tänään jouduin häpeällisesti toteamaan, että minusta oli juuri tullut tuo työkaverini. Olkoot tämä postaus nyt kontribuutioni maailmalle perheenjäseneni suolen toiminnasta vähään aikaan, kiitos ja anteeksi.
Possu-peruna kotiruoka on lievittänyt oireilua mutta tuonut mukanaan kakkaan liittyvän lieveilmiön. Kakka ei olekaan niin kaunista kuin ennen, sitä tulee myös vähän enemmän ja mikä pahinta, äkisti esimerkiksi juuri keskellä yötä. Tätä hieman pelkäsinkin, kun valitsin hiilihydraatin lähteeksi tuon mukulakasvin pirulaisen. Todennäköisesti se siis tulee "läpi" liian nopeasti ja ruoka kaipaa kuitua. Lisäksi jäin pohtimaan pataruoan nesteen määrää ja laitan korvan taakse, että kiinnitän lisätyn veden määrään ensi kerralla erityistä huomiota.
Koska kuitua oli saatava, jotta kakka saadaan kiinteytymään, lisäsin aluksi varovasti ja sitten vähän vähemmän varovasti (teelusikallisista puhutaan kyllä) pellavansiemenrouhetta kuivana ruoan sekaan. Jostain muistelen, että nimenomaan kuivana rouhe kiinteyttää ulostetta ja liotettuna se auttaa ummetukseen. Pellavansiemenrouhe itsessään ei tuonut meille ensin helpotusta, sillä äkillinen kakkahätä oli yllättänyt koiran jopa työpäiväni aikana. Olohuoneen lattialta löytyi sievä kasa kakkendaalia, olipas nasta vastaanotto!
Tänään aamupäivällä keittelin ja survotin sitten porkkanaa. Lisäsin sitä ruoan sekaan pari ruokalusikallista ja johan alkoi tapahtua. Työpäivän aikana kakka oli pysynyt suolessa ja lopputulos oli tämä iltainen lenkki sateessa. Päätin nimittäin, että haluan nähdä kakkaa ennen kuin menen nukkumaan, sillä yöllä haluan nähdä paskan sijaan mielummin vaikka paskoja unia. Maanittelun, voivottelun, murinan ja sadattelun jälkeen melkein kyyneltä tihrustaen katsoin kun koirani tuuttasi kauniin ja suhteellisen kiinteän kakan hankeen.
Jos nyt vielä näistä persosaston asioista puhutaan, mainittakoon että viime kerralla mainitsemani pieni ihottuma peräaukon yläpuolella hävisi kun sipaisin siihen Sibicort-voidetta. Mikään ei tietysti lähennä koiran ja omistajan suhdetta yhtä paljon kuin voiteen hierominen toisen anus-alueelle. Anaalirauhasten tyhjennys tietysti olisi toinen mutta siihen meillä ei ole onneksi ollut tarvetta.
Yhden asian haluan sanoa vielä kakasta. Istuin tänään autossa työkaverini kanssa ja tajusin yhtäkkiä selittäväni hänelle koirani kakkaamisongelmista ja ulosteen laadusta. Kun tajusin, mistä puhuin ja katsoin hänen ymmärtävää mutta lievästi hämmentynyttä ilmettään, tunsin ihan rehellistä häpeää. Hiljenin ja pyysin häneltä anteeksi tajuten samalla, miten käsittämättömän typerältä olin juuri kuulostanut. Kerroin kuinka eräässä työpaikassa menetin jatkuvasti hermoni työkaveriin joka kertoi joka aamu töihin tullessaan kaksospoikiensa vaippojen sisällöstä. Mietin tuolloin, että ei saamari sentään, miten voi paska kiinnostaa ketään noin paljon. Tänään jouduin häpeällisesti toteamaan, että minusta oli juuri tullut tuo työkaverini. Olkoot tämä postaus nyt kontribuutioni maailmalle perheenjäseneni suolen toiminnasta vähään aikaan, kiitos ja anteeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti