Taidan olla allerginen somen koiraryhmille

Panin merkille itsessäni sellaisen asian, että olen jäänyt armottomasti koukkuun joihinkin koiriin liittyviin keskusteluryhmiin somessa. Ja se ei kyllä ole yhtään hyvä juttu, koska noin 99% varmuudella joka kerta kun menen lukemaan mitä ihmiset sinne kirjoittavat, lähden ryhmästä raapien päätäni ja puuskuen turhautumista. Tosi on! Oikeastihan tämä asia naurattaa minua kovin, mutta koska olen tällainen perinteinen jästipää enkä suostu käyttämään hymiöitä, täytyy se tähän nyt erikseen avata.

Tämä onkin varmaan sellainen hyvä aasinsilta siihen, mikä näissä koiraryhmissä niin kovin nostaa kierroksia. Siellä ihmiset tuntuvat joko tahalleen tai jostain ihmeellisestä lukutaitojen puutteesta ylitulkitsemaan tai lukemaan ihan väärin muiden ihmisten kommentteja. Kun itse olen sen parin kerran (virhe!) mennyt kommentoimaan jotain, olen saanut mm. huomautuksen tylystä äänensävystäni ja kehotuksen käyttää hymiötä pehmentämään sanomaani. Olemmeko todella siirtyneet aikaan, jolloin ihmiset eivät enää ymmärrä selvää kirjoitettua suomen kieltä?

Kun yksi kirjoittaa mielipiteen jostain, on varmaa että vasta-argumentti vilahtaa muutaman kommentin jälkeen ja sitten pahoitellaan mieltä puolin ja toisin. Koska jotain mieltähän saa olla, kunhan se on sama mielipide kun lähes kaikilla muilla. Jonkun on sitten pakko tulla kertomaan, miten kommentti on herättänyt kiusallisen olon, eikä itse varmana toimisi noin. Koska olennaisinta ei ole siis auttaa kysymys-vastaus palstalle kirjoittajaa vaan tulla kertomaan oma näkemys, joka ei välttämättä liity alkuperäiseen kontekstiin mitenkään.

Sitten on tietysti nämä samat naamat. Seuraan ryhmää missä on lähes 10 000 ihmistä ja siitä huolimatta löydän kerta toisensa jälkeen samat nimet kommentoimassa. Tästä syntyy vaikutelma, että tämä ryhmä onkin Dear Eki tyyppinen (tuttu mms. muinaisjäänne Suosikki-lehdestä), jossa muutamat valitut saavat jakaa suurta viisauttaan. Auta armias, jos satut menemään väliin ja olemaan eri mieltä. Siinä mielessä, miten paljon ihmisiä näissä ryhmissä on, on ihan käsittämätöntä että uusia ideoita ja uusia kasvoja näkyy niin vähän. Alistajalähtöinen meininki, sanon minä. Sillä itsekään en uskalla mennä ja kysyä vaikka mieli tekisi, koska en vaan yksinkertaisesti jaksa sitä väittelyä mikä syntyy kun tehdään joku asia massasta poiketen. Jos olen joskus kysynyt jotain, tulee joku ensimmäinen kyseenalaistamaan koko tilanteen ja skippaa täysin kysymykseen vastaamisen. Viimeksi taisin tiedustella kivennäisiin liittyviä asioita ja heti ensimmäisenä oltiin huolissaan miksi ihmeessä syötän koiralleni puuroa (tämä siis ajalta kun puuroa vielä syötin).

Tämä asia ärsyttää sen takia niin paljon, että sitä kokee välillä olevansa niin kauhean yksin näiden asioiden kanssa. Ja mitä pidemmälle olen asioihin perehtynyt, sitä monimutkaisemmalta moni asia alkaa tuntumaan. Tieto todella lisää tuskaa. Tieto lisää myös perehtyneisyyttä mutta olen myös huomannut, että on vaikeaa myös jakaa omaa osaamistaan ilman, että kuulostaa sellaiselta pätijältä, joka saa omat veren kiehumaan. Tähän nyt se nauruhymiö :D Mutta kun sitä tarvitsee vertaistukea! Ymmärrän niin hyvin niitä ihmisiä, jotka kaipaavat tukea ja kommentteja erilaisilta palstoilta. Sitä kun ei lähipiirissä ole enää kovin montaa ihmistä, ketä kiinnostaisi analysoida kanssani erilaisia lisäravinteita ja vaihdella puolin ja toisin kuvia koiran oksennuksesta. Onneksi minulla on pari sellaista kaveria, jonka kanssa tätä voi sentään tehdä. Ja voin sitten suoltaa sitä pientä pahaa oloani tähän blogiinkin. Turhautumiseni on käsin kosketeltavaa.

Kaikkein vaikeinta on lukea vain ne kommentit mistä on itselle todella hyötyä. Ahdistun aivan jumalattoman paljon lukiessani sellaisia uskaliaita neuvoja, mitä ihmiset toisilleen jakavat. Ja tuntuu kauhistuttavalta, miten joku voi lähtökohtaisesti skipata eläinlääkäriin menon ja luottaa pelkkään somen voimaan. Itse olen saanut paljon vastauksia omiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin meidän hoitavalta eläinlääkäriltä. Ja uskokaa tai älkää, hän suositteli minulle ravintoterapeuttia, joka ei ole suomalainen. Niin, kun osaamista tosiaan löytyy mutta Suomesta vähänlaisesti. Me olemme niin pieni kansa, että menemme valtavirran mukana trendeissä ja tällä hetkellä suurin trendi taitaa olla raakaruokinta. Siitä kaikki puhuu. Tai siltä se minulle tuolla somessa näyttää. Kun joku kysyy neuvoa lähes mihin tahansa asiaan, on vastaus hetken päästä "syötä raakaruokaa". Olen nyt jotenkin sanaton.

Miksi sitten menen lukemaan niitä juttuja? Olenko jäänyt somen sosiaalipornon koukkuun? Luenko neuvoja vai käynkö masokistina hykertelemässä niiden juttujen perään pelkästä viihdearvosta? Pakko pitää pari päivää vapaata!