Ja tilanne jatkuu... ja jatkuu

Kävimme maanantaina sovitulla kontrollikäynnillä Eläinlääkäri Minna Rinkisen luona. Sissin ilme havainnollistaa aika hyvin mitä mieltä hän alkaa olemaan tästä kaikesta. 

Kävimme eläinlääkärissä läpi oirepäiväkirjaa ja näytin tilannetta havainnollistavat kuvat, lisäksi videota ja ääntä. Yhdessä totesimme, että tilanne on mennyt parempaan suuntaan mutta aivan täysin tyytyväisiä ei nyt ihan vielä olla. Erityisesti vatsasta kuuluva porina ja naksuttelu olisi edelleen listalla asioista, jotka pitäisi saada pois päiväjärjestyksestä. Vatsan toimintahäiriöt vaikuttavat erityisesti ylävatsaan liittyviltä toiminnallisilta vatsavaivoilta. IBS:sää (ärtyvän suolen oireyhtymä) emme epäile, koska suolisto toimii säännöllisesti ja tuottaa kaunista kakkaa. Itse haluaisin ajatella, että ruoka-aineyliherkkyys on ylläpitänyt ikävää tulehdustilaa vatsalaukussa, joka on nyt pikkuhiljaa lähtenyt paranemaan. Vatsan paranemisprosessi on pitkä ihmisilläkin, itse olen joutunut syömään viikkoja jopa kuukausia vatsalääkkeitä, että olen saanut refluksivaivat aisoihin. Jälleen kerran pitää yrittää nähdä positiivisia asioita niiden negatiivisten sijaan, eli vähän ollaan menty parempaan suuntaan vaikka edelleen asia vaivaa ja oirepäiviä on. 

Vatsan toimintaa avittamaan saatiin nyt kokeiluun (taas) uutta lääkettä. "Kokeillaan vaste ranitidiiniin (resepti), joka toimii ns prokineettinä eli normalisoi ruoansulatuskanavan liikettä" Ranitidiinia saa myös apteekista ilman reseptiä nimellä Ranixal. Ihmisten mahaoireita hoidettaessa se toimii mahahappojen salpaajana mutta nyt opin, että koirilla ranitidiinista on ollut näyttöä nimenomaan ennemmin prokineettisesti toimivana lääkkeenä. Aikaisempiin Antepsiiniin (sukralfaatti), Pepcidiin (famotidiini) ja Nexiumiin (esomepratsoli) verrattuna ranitidiinin ero lienee ainakin se, että sen voi antaa ruoan kanssa. Muiden lääkkeiden kanssa piti olla hyvin tarkkana, että ne annetaan tyhjään vatsaan tai kellontarkasti ruokailun jälkeen. Erilaisista lääkeaineista voi lukea vaikka Duodecimin artikkelista, kyseessä siis ihmispuolen juttuja mutta siitä löytää selkeät selostukset erilaisista vaikuttavista aineista. Sissillä Nexium aiheutta vatsakipuja ja Antepsin sekä Pepcid saivat sen oksentamaan, kun niitä annettiin oireita lievittämään. Toimivat vain, jos oli 100% varma, että maha oli tyhjä. Ja siitä nyt ei ollut koskaan varmuutta, kun se ei tuntunut sulattavan niitä ruokia, mitä koitettiin syöttää tietämättömänä siitä, että taustalla voisi olla nimenomaan ruoka-aineyliherkkyys. 

Syynäsimme myös potentiaalisten allergiaruokien sisällysluetteloita. Hill's z/d olisi muuten mahdollinen, mutta se on kuulemma kokemusten mukaan huonosti maistuvaa. Royal Caninin hypoallergenic tippui listalta koska siinä on riisiä ja kanaa (molemmat todettu ettei sovi). Yllättävän monissa hypoallergenisissa ruoissa perusraaka-aineena on riisiä. Pienen kaivelun jälkeen löysimme Virbacilta ruoan, jota voisi harkita. Siinä raaka-aineena olisi ankka ja maniokki. Trovetilta löytyisi märkäruokana eri lihoja, aika erikoisiakin kuten kania ja viiriäistä. Päätimme testata, sietääkö Sissi perunaa - jos se olisi ok, avautuisi meille lisää vaihtoehtoja sitten näistä allergiaruoistakin. Sissi on nyt saanut sitten yhden ruokalusikallisen verran muussattua perunaa kerran päivässä. Jos nyt totta puhutaan, en oikein tiedä mihin me tällä kokeilulla päästään. 

Ehkä oma toiveeni olisi löytää joku sopiva 50/50 ruokintamalli. Eli joku sopiva nappula ja siihen sopivaa lihaa. Seuratessani keskusteluja koiran ruokinnasta koen kuitenkin tasaisesti hirveää syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta. Lukiessani ihmisten kommentteja pelkään, että teen kaiken väärin. Tosin on toki mahdollista, että seuraan vääriä keskusteluja. Sellainen piirre näissä koiranruokakeskusteluissa, mistä en pidä itse yhtään, on toisten teilaaminen ja alentavasti kohtelu pätemällä omilla tiedoilla ja taidoilla. Yhdessä keskusteluryhmässä on jopa säännöissä, että mikäli kysyt jotain, et saa poistaa tätä kysymystä forumilta "vaan jos et kestä kuulla totuutta" :D Voi että sentään. Jostain syystä myös aina samat ihmiset ovat ne, jotka neuvovat muita. Ei tee oikein mieli osallistua kun tuntuu, että ihmisten tyyli keskustella tästä kaikille intohimoisesta aiheesta on pelkästään oman ideologian tuputtamista. Kyllä tässä painii aika yksin näiden ongelmien kanssa. Sitä toivoisi, että joku ulkopuolinen ottaisi välillä kädestä kiinni ja sanoisi suoraan, että nyt toimitaan näin. Eläinlääkärissä ei tapahtunut mitään radikaalia, joka olisi tuonut ratkaisevaa muutosta tilanteeseemme. Jälleen kerran testailemme ja seurailemme. Liekö se näiden vatsaongelmien kaikkein raskain vaihe. 

Meinasin kirjoittaa tästä jo maanantaina mutta päätin, etten lähde itsesäälivuodattamaan tunteitani silloin kun olotila on liian raskas. Nyt pari päivää käyntiä sulatelleena voisin vaan sanoa, että eipä olla viisaampia mutta ainakin taas vähän köyhempiä. Seuraillaan, seuraillaan. Ehkäpä tämä tästä...