Koe-eläimenä koirani
Nyt ollaan viikon verran kokeiltu ranitidiinia ja loppuviikosta aloimme kokeilemaan perunaa. Ranitidiinin vaikutuksia en huomaa, siis mitään merkittävää eroa. Mutta kun lisäsin ruoan joukkoon perunaa tai tarkemmin korvasin osan tattaripuurosta keitetyllä ja hyvin muussatulla perunalla, alkoi jotain tapahtua. En tiedä onko se ruoan ja lääkkeen yhteisvaikutus mutta mielestäni, jos aistini eivät minua täysin petä, oireet ovat lievittyneet. Sillä viime viikonloppuna oirepäiväkirja oli lähes tyhjä, kun en ollut muistanut/tajunnut/kokenut tarvetta sitä koko ajan täyttää.
Maalaisjärjellä päätelmäni on, että liika tattaripuuron määrä on voinut olla turvottelun takana. Ajattelepa jos itse söisit paljon leipää kerralla ja vatsaa turvottaa. Koska olen tehnyt tattaripuuron gluteenittomista hiutaleista, en ole osannut edes ajatella tuota mahdollisuutta mutta mitä koiran ruokintaan tulee, hommahan ei toimi samoin kuin ihmisellä. Seuraava askel voisi sitten olla totaalisen viljaton vaihtoehto, mikä tämäkin on äärimmäisen tärkeä tieto myös sitä ajatellen, aletaanko Sissille syöttää jotain teollista ruokaa. Ja ennen kuin joku saa hermoromahduksen, kyllä, koirani syö lihaa, ei pelkkää puuroa tai perunaa.
Viikonloppuna rohkenin kokeilla tehdä siis possupataa, minne tuli kuorittuja ja hyvin pieniksi viipaleiksi kuutioituja perunoita sekä porsaanlihasuikaleita. Annoin padan porista matalalla lämpötilalla noin 4 tuntia ja korjasin liemen talteen. Lihaliemessä keitin tattaripuuron, jonka heitin perunoiden ja possun sekaan. Sitten sauvasekoittimella sileäksi ja annosrasioihin.
Proteiinin ja hiilarin suhdeluvut olen katsonut yhdessä eläinlääkärin kanssa. Myös Koiran Ruokinta- kirjassa lihan suhde tulisi olla kotiruoassa n. 1/3. Ruoka-aineiden ravintosisällöt olen katsonut mm. Finelin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki.) sivuilta. Tiedot löytää sieltä helposti, koska ostan kaiken ruokakaupasta, en lemmikkitarvikeliikkeestä. Lisäravinteet tulevat edelleen purkista, Sissi saa päiväannokset aterioille jaoteltuna Aptuksen Multidog-jauhetta sekä Nutrolin Iho+Turkkia.
Tarkoitus on monipuolistaa kotiruokaa sitten joskus, kokeilla vähän sisäeläimiä ja ravintorikkaita sulavia kasviksia. Nyt näyttäisi siltä, että olemme oikeilla jäljillä. Koen jotenkin helpommaksi testata oireita aiheuttavia ruoka-aineita kun raaka-aineet ovat puhtaita eivätkä teollisia. On ihan erilaista syöttää koiralle oikeasti laadukasta porsaanlihaa kuin teollista mössöä, johon on laitettu leima porsaanliha ja lisänä muutamia muita aineita, jotta tuote vaikka säilyy. Tässä viittaan nyt erityisesti teolliseen nappula- ja märkäruokaan. Uskon kyllä, että hydrolisoitu proteiini on laboratoriokokein testattu ja totta ja monille koirille nämä teolliset allergiaruoat ovat elämän pelastus. En vaan jotenkin saa päähäni miksi juuri nyt kaiken tämän keskellä laittaisin koirani naaman eteen kuivia ruskeita nappuloita kun olemme koko ajan pikkuhiljaa pääsemässä perille kotiruoan ihmeelliseen maailmaan ja kotiruoka on koko ajan näyttänyt olevan meille tie oireettomaan arkeen.
Tarkoitukseni ei ole tehdä eläinkokeita, vaikka välillä nämä meidän ruokakokeilut saattavat vähän arveluttavilta vaikuttaakin. Ainakin itseäni epävarmuus uuden asian äärellä saa välillä ahdistumaan, ja kyseenalaistamaan sen teenkö oikeasti mitään oikein. Sopivan ruokavalion löytäminen koiralle on kuitenkin eräänlainen eläinkoe. Se kun ei voi kertoa minulle, että "nam nam nyt on kyllä tosi jees" eikä se voi kertoa minulle, että "kuules, tuo kalsiumkarbonaatti jota on tuossa lisäravinteessa saattaa nyt vähän ärsyttää vatsaani". Koen, etten ole vaan kulkemassa sitä perinteistä polkua mikä juuri tällä hetkellä kait on trendikästä. En nyt ole laittanut rahojani ja uskoani raakaruokaan enkä halua räjäytellä mitään NEU-pötköjä keittiössäni. Enkä liiemmin analysoida muiden yhtä hukassa olevien koiranomistajien kanssa siitä, kuka valmistaa nyt maailman laadukkainta nappulaa. Koirani voi silminnähden hyvin, sen turkki on pehmeä ja kiiltävä, katse kirkas, korvat puhtaat. Se kirmaa lumessa kuin viimeistä päivää ja komentaa minua kuin Idän Diktaattori. Välillä se vähän maiskuttelee ja röyhtäilee, tänään se on mielestäni rapsutellut itseään normaalia enemmän. Ruokaa Sissi ei ole oksentanut viikkoihin ja tällä possupadalla painokin on lähtenyt nousemaan. Juuri kyselin pentueen sisaruksilta vertailun vuoksi painoja ja muut siskot painavat tällä hetkellä jossain 11,5 kg - 12,7 kg välillä. Sissillä painoa on 10,5 kg. Toki se on muutenkin sirompi kuin moni sisarensa mutta mielestäni painoa voisi tulla puoli kiloa ihan huoletta lisää.
Kaikista vaikeinta on nimenomaan tämä koe-eläimen seurailu. Monta kertaa mietin, pitäisikö minun vaan testata niitä teollisia ruokia, välillä olen pohtinut että joku pelkkää naapurin hevosta koirallensa syöttävä varmaan lukee tätä kauhusta kankeana. Nyt ollaan tässä tilanteessa ja mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Etenemme maltillisesti ja odotan edelleen eläinlääkärin mielipidettä asiaan. Todennäköisesti koe-eläimenä oleminen jatkuu Sissin osalta siihen asti kunnes huomaan ajan kuluneen ilman minkäänlaisia oireita ja totean, että minulla taitaa olla terve koira.
Maalaisjärjellä päätelmäni on, että liika tattaripuuron määrä on voinut olla turvottelun takana. Ajattelepa jos itse söisit paljon leipää kerralla ja vatsaa turvottaa. Koska olen tehnyt tattaripuuron gluteenittomista hiutaleista, en ole osannut edes ajatella tuota mahdollisuutta mutta mitä koiran ruokintaan tulee, hommahan ei toimi samoin kuin ihmisellä. Seuraava askel voisi sitten olla totaalisen viljaton vaihtoehto, mikä tämäkin on äärimmäisen tärkeä tieto myös sitä ajatellen, aletaanko Sissille syöttää jotain teollista ruokaa. Ja ennen kuin joku saa hermoromahduksen, kyllä, koirani syö lihaa, ei pelkkää puuroa tai perunaa.
Viikonloppuna rohkenin kokeilla tehdä siis possupataa, minne tuli kuorittuja ja hyvin pieniksi viipaleiksi kuutioituja perunoita sekä porsaanlihasuikaleita. Annoin padan porista matalalla lämpötilalla noin 4 tuntia ja korjasin liemen talteen. Lihaliemessä keitin tattaripuuron, jonka heitin perunoiden ja possun sekaan. Sitten sauvasekoittimella sileäksi ja annosrasioihin.
Proteiinin ja hiilarin suhdeluvut olen katsonut yhdessä eläinlääkärin kanssa. Myös Koiran Ruokinta- kirjassa lihan suhde tulisi olla kotiruoassa n. 1/3. Ruoka-aineiden ravintosisällöt olen katsonut mm. Finelin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki.) sivuilta. Tiedot löytää sieltä helposti, koska ostan kaiken ruokakaupasta, en lemmikkitarvikeliikkeestä. Lisäravinteet tulevat edelleen purkista, Sissi saa päiväannokset aterioille jaoteltuna Aptuksen Multidog-jauhetta sekä Nutrolin Iho+Turkkia.
Tarkoitus on monipuolistaa kotiruokaa sitten joskus, kokeilla vähän sisäeläimiä ja ravintorikkaita sulavia kasviksia. Nyt näyttäisi siltä, että olemme oikeilla jäljillä. Koen jotenkin helpommaksi testata oireita aiheuttavia ruoka-aineita kun raaka-aineet ovat puhtaita eivätkä teollisia. On ihan erilaista syöttää koiralle oikeasti laadukasta porsaanlihaa kuin teollista mössöä, johon on laitettu leima porsaanliha ja lisänä muutamia muita aineita, jotta tuote vaikka säilyy. Tässä viittaan nyt erityisesti teolliseen nappula- ja märkäruokaan. Uskon kyllä, että hydrolisoitu proteiini on laboratoriokokein testattu ja totta ja monille koirille nämä teolliset allergiaruoat ovat elämän pelastus. En vaan jotenkin saa päähäni miksi juuri nyt kaiken tämän keskellä laittaisin koirani naaman eteen kuivia ruskeita nappuloita kun olemme koko ajan pikkuhiljaa pääsemässä perille kotiruoan ihmeelliseen maailmaan ja kotiruoka on koko ajan näyttänyt olevan meille tie oireettomaan arkeen.
Tarkoitukseni ei ole tehdä eläinkokeita, vaikka välillä nämä meidän ruokakokeilut saattavat vähän arveluttavilta vaikuttaakin. Ainakin itseäni epävarmuus uuden asian äärellä saa välillä ahdistumaan, ja kyseenalaistamaan sen teenkö oikeasti mitään oikein. Sopivan ruokavalion löytäminen koiralle on kuitenkin eräänlainen eläinkoe. Se kun ei voi kertoa minulle, että "nam nam nyt on kyllä tosi jees" eikä se voi kertoa minulle, että "kuules, tuo kalsiumkarbonaatti jota on tuossa lisäravinteessa saattaa nyt vähän ärsyttää vatsaani". Koen, etten ole vaan kulkemassa sitä perinteistä polkua mikä juuri tällä hetkellä kait on trendikästä. En nyt ole laittanut rahojani ja uskoani raakaruokaan enkä halua räjäytellä mitään NEU-pötköjä keittiössäni. Enkä liiemmin analysoida muiden yhtä hukassa olevien koiranomistajien kanssa siitä, kuka valmistaa nyt maailman laadukkainta nappulaa. Koirani voi silminnähden hyvin, sen turkki on pehmeä ja kiiltävä, katse kirkas, korvat puhtaat. Se kirmaa lumessa kuin viimeistä päivää ja komentaa minua kuin Idän Diktaattori. Välillä se vähän maiskuttelee ja röyhtäilee, tänään se on mielestäni rapsutellut itseään normaalia enemmän. Ruokaa Sissi ei ole oksentanut viikkoihin ja tällä possupadalla painokin on lähtenyt nousemaan. Juuri kyselin pentueen sisaruksilta vertailun vuoksi painoja ja muut siskot painavat tällä hetkellä jossain 11,5 kg - 12,7 kg välillä. Sissillä painoa on 10,5 kg. Toki se on muutenkin sirompi kuin moni sisarensa mutta mielestäni painoa voisi tulla puoli kiloa ihan huoletta lisää.
Kaikista vaikeinta on nimenomaan tämä koe-eläimen seurailu. Monta kertaa mietin, pitäisikö minun vaan testata niitä teollisia ruokia, välillä olen pohtinut että joku pelkkää naapurin hevosta koirallensa syöttävä varmaan lukee tätä kauhusta kankeana. Nyt ollaan tässä tilanteessa ja mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Etenemme maltillisesti ja odotan edelleen eläinlääkärin mielipidettä asiaan. Todennäköisesti koe-eläimenä oleminen jatkuu Sissin osalta siihen asti kunnes huomaan ajan kuluneen ilman minkäänlaisia oireita ja totean, että minulla taitaa olla terve koira.
Kommentit
Lähetä kommentti