Ensimmäinen uusivuosi

Jo pienenä pentuna Sissi alkoi osoittamaan merkkejä siitä, ettei sitä kovat äänet ja pauke paljoa tunnu hetkauttavan. Meillä nimittäin tämän Siiselssonin lisäksi harrastetaan musiikkia ja koira on saanut pienestä pitäen vierestä kuunnella erilaisia soittimia sekä kaikenlaisia ääniä, mitä kuuluu kun soittimia korjataan. Siinä kuuluu poksumista, narinaa, ininää, vinkumista. Ei ihmisenkään korvalle miellyttävää mutta kaikenlaisia sellaisia ääniä, joita koira voisi periaatteessa kyllä säikähtää. Sissi on niihin tottunut eikä korvaansa letkauta, vaikka kitaravahvistimesta kuuluisikin jokin säröääni. 

 

Kaikenlainen musiikkiin liittyvä pauke on toki täysin eri asia kuin uudenvuoden raketit. Etukäteen soitin Sissille muutamia kertoja sellaisia netistä löytyviä ilotulistusnauhoja, eikä koira tuntunut niihinkään juuri reagoivan. Olin siltä osin suhteellisen levollisin mielin, sillä mitään juhlimista en ollut muutenkaan suunnitellut. Koiran ensimmäinen uusivuosi, tärkeä mennä sen ehdoilla. Käytin Sissin kunnon lenkillä hyvissä ajoin päivällä (se onneksi pääsi myös juoksemaan toisen koiran kanssa, koska energialevelit olivat todella korkealla). Sitä on taas hyvin hyvin lievästi närästänyt viime päivinä ja annoin sille iltapäivästä Antepsinin vähän etukäteen varoiksi, jos stressi yllättäisi ja toisi mukanaan myös närästelyoireita. Niitä ei onneksi illan aikana näkynyt. Vietimme koko loppupäivän kirjaimellisesti maan alla kellarissa, jonne ilotulitteiden pauke kuului hyvin kaukaa ja vaimeasti, eikä pienistä ikkunoista tullut valoshowta sisään. Koira taisi olla suurimmaksi osaksi autuaan tietämätön mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Yhdeksän jälkeen illalla se pyöri siihen malliin, että pissalle pitäisi päästä ja otin tuplaremmissä sen varovasti oven eteen. Tyyppi kävi pissalla korviaan lotkauttamatta ja palattiin äkkiä sisään. 

Ulkona paukkuu raketit ja Siiselsson vetää sikeitä

Kaiken kaikkiaan selvisimme illasta hyvin, mitään arkuutta Sissi ei osoittanut ja hyvä niin. Riskejä ei kuitenkaan kannata mielestäni ottaa. 

Kunnes... 

Seuraavana päivänä iltasella olimme kävelyllä ja kolme teinipoikaa räjäyttivät pikkupommin suoraan meidän nenän eteen. 

Voin kyllä sanoa, etten ole hetkeen kokenut sellaista primitiivistä äidinvaistoreaktiota kuin sillä hetkellä. Pysäytin poikien puuhat ja pidin sellaisen palopuheen, että toivon heidän todella miettivän mitä tuli tehtyä. He räjäyttivät toisen pikkupommin samanaikaisesti viereiseen roskikseen, joka sitten oli tulessa palopuheeni aikana. Annoin pojille mahdollisuuden kantaa vastuun teostaan, joka tietääkseni tuon roskapöntön räjäyttämisen kohdalla on puhdas ilkivallan teko, ja soittaa itse hätäkeskukseen palon sammuttamiseksi. Mutta ei, eivät ymmärtäneet pojat toimia oikein vaan päättivät pinkaista karkuun. Minä siinä seisoin sitten koiran kanssa yrittäen keksiä miten sammutan palavan roskiksen samaa aikaa kertoen tuntomerkkejä puhelimessa poliisille. Tilanne oli nopeasti ohi ja huomio siirtyi tietysti heti koiraan. Tajusin sillä sekunnilla, ettei koira reagoinut koko tilanteeseen mitenkään. Vieressä oli seissyt, ei riehtonut, ei mitään. Siis vaikka huusin naama punaisena kolmelle tuntemattomalle ihmiselle. En voi kyllä sanoa muuta kuin, että on hyvä hermorata tällä koiralla. Eipä kiinnostanut edes palava roskis! Jatkettiin sitten matkaa muina naisina, koira kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Koiraihmisille, jotka tätä blogiani lukevat, tuskin tarvitsee kertoa mitä mieltä olen kaikenlaisesta ilotulittelusta. Luvanvaraiseksi toiminnaksi sietäisi koko pommien ja rakettien räjäyttely mielestäni laittaa. En tiedä onko Sissin kohdalla pennusta asti tapahtunut kovien ja äkillisten äänien siedätys auttanut mutta ainakin jotain sen kanssa olen tehnyt oikein kun se suhtautuu uhkaavaan tilanteeseen niin rauhassa. Tai mikä nyt on uhkaava tilanne sen mielestä. Kauhean vihainen se oli yhdelle hylätylle kaljakeissille roskiksen vieressä, antoi pahvilaatikon kuulla kunniansa! 

Vuoden vaihtumisesta on nyt kuitenkin selviydytty ja onneksi seuraavaan on taas vuosi aikaa. Ensi viikolla vietetään muuten Siiselssonin synttäreitä! Tasan vuosi tulee täyteen. Ihana pikku naskalihammas on nyt tosissaan teini-ikäinen. Siitä sitten seuraavalla kerralla ....