Pakkaset paukkuu, vähän kuulumisia myös mahan toiminnasta vaihteeksi
Kun talven kunnon pakkaset eilen iltasella saapuivat, kääntyi Sissi muutaman kymmenen metrin jälkeen kotiin päin - eikä sen jälkeen ole kovin kauaa ulkona viihtynytkään. Kaivoin esille lahjaksi saadun palttoon, joka aiheutti sille kummastusta ja lievästi sanottuna ahdistusta.. :D Ulkona Sissi lähinnä sukelsi pitkin tienposkea vaan ei saanut pukua irtoamaan. Sen turvin sentään päästiin sen verran pitkälle, että koira sai tarpeensa tehtyä. Näemmä tämä -20 astetta on Sissin pakkasraja.
Viime aikoina vatsan toiminta on ollut - ihan ok -. Pientä lorinaa kuuluu mahasta välillä mutta vatsa ei ole kovin turvonnut eikä koira arista mitenkään vatsaa kokeiltaessa. Maiskuttelua ja suupielten lipomista näkyy edelleen mutta se ei näytä samanlaiselta närästelyltä kuin syksyllä, jolloin Sissi oikein hakeutui tiettyihin asentoihin oloaan helpottamaan. Ehkä maiskuttelu on vain jäänyt sijaistoiminnoksi, mistäs noita tietää. Olemme viime aikoina painineet löysän ulosteen kanssa. Varsinaista ripulia ei onneksi ole, mutta tuotokset ovat kuin tuubista ulos työntäisi, kasassa pysyy mutta löysähköä. Tästä syystä Sissiä on sitten vaivanneet anaalirauhaset, kun eivät kunnolle pääse tyhjenemään. Olen kokeillut erilaisia kuitulisiä ja koittanut vaihdella ruoka-aineiden suhteita. Pellavansiemenrouheesta ei ollut apua, eikä maitohappobakteereista, ne jopa saivat sitä lorinaa aikaiseksi. Olen antanut nyt Inupekt Fortea aamuin illoin ruoan kanssa mutta sekään ei ole kiinteyttänyt ulostetta vielä tarpeeksi. Lopulta päätin hakea kaupasta psylliumia, jota myös eläinlääkärimme taannoin suositteli vaihtoehtona. En ole koskaan käyttänyt itse psylliumia missään muodossa mutta koirilla sen pitäisi auttaa löysien ulosteiden kiinteyttämisessä. Yritin etsiä tietoa miten se pitäisi turvottaa etukäteen mutta koska löysin ohjeita sekä sen turvottamisesta että suoraan ruoan sekaan sekoitettuna, en oikein ollut varma. Annoskooksi monet sanoivat 1 tl / ruoka-annos. Päätin kuitenkin pelata varman päälle ja etukäteen kokeilin miten 1 ml psylliumia reagoi puoleen desilitraan vettä. 10 minuutin turvottelun jälkeen vedestä tuli "geelimäistä" mutta juoksevaa kuitenkin, eli sen ei pitäisi ihan älyttömiä määriä turvota tuolla annoskoolla. Siispä sekoitin reilun 1 ml 2 desiin Sissin ruokaa ja annoin hetken seistä ennen ruokintaa. Possupadassahan on itsessään nestettä, se on hauduttamalla valmistettu ja jotta soseutus on helppoa, jätän osan paistinliemestä siihen sekaan, suurimman osan kaadan pois. Tietysti löysän ulosteen syy on perimmiltään ruoassa mutta en vaan tohtisi lähteä nyt liikaa kikkailemaan kun tällä ruoalla ylävatsaoireet on saatu jotenkin kuriin.
| Siis eihän tämän näköisenä voi mihinkään lähteä! |
Kotiruoalla ulosteen määrä voi tietääkseni olla enemmän kuin esimerkiksi pelkkää lihaa ruokkiessa. En tiedä onko sillä ulosteen koolla niin väliä kunhan siitä imeytyy koiraan tarvittavat ravintoarvot. Tässä kuitenkin tärkeintä saada koiran jätösten koostumusta kiinteytymään sillä tavoin, ettei anaalirauhaset enää kiusaisi. Niitä olen hoitanut suihkuttelemalla lämmintä vettä Sissin peräpäähän muutamien minuuttien ajan ja muutaman kerran olen tyhjentänyt rauhaset sitten itse, tulehdusta ei onneksi näy koska tyhjentyvät vaivatta ja rauhasneste on oikean väristä (vaaleanharmaankellertävä) ja juoksevaa. Kaikkea sitä koiransa eteen tekee. Onneksi Sissi antaa tehdä nämä toimenpiteet mukisematta.
Ehkäpä se sitten mukisee muista asioista, sillä teini-ikä tuntuu olevan kovasti päällä. Koko ajan pitäisi keksiä jotain jännää tekemistä ja saada minulta huomiota. Olen huomannut, että kotona ainoa tapa saada koira rauhoittumaan on rauhoittua itse eli nytkin tässä kirjoittelen blogia ja koira vihdoin nukkuu päikkäreitään vieressä. Olen tehnyt tänään töitä etänä, joten selvästikin seurani on aiheuttanut koiralle tarpeen olla koko ajan tekemässä jotain. Normaalistihan se nukkuu koko sen ajan, kun olen töissä. Tästä syystä vapaapäivinäkin lähden usein edes tunniksi tai pariksi pois kotoa, että koira saa "oman rauhan". Sen ei tarvitse olla mukana kaikkialla koko ajan. Varsinkaan kun se ei vielä osaa samalla tavalla rauhoittua sitten siellä muualla kuin kotona. Muutenkin rauhoittumista olemme pohtineet kun Sissillä taipumusta ottaa kierroksia esimerkiksi treenatessa. Tänään tehtiin sitten possupaloilla muutamia harjoituksia missä malttia vaaditaan. Esimerkiksi "paikka" - käskyn kanssa olemme päässeet siihen pisteeseen, että koira jää toiseen huoneeseen odottamaan ja minä kävelen selkä koiraan päin toiseen huoneeseen ja kutsusta tulee luokse. Hienosti malttoi odottaa istualtaan. Myös ruokakupille menoa ollaan viilattu niin, että ennen ruokaa piti odottaa ruokailupaikan edessä, nyt odotuspaikka onkin keittiön ovella. Tällaisilla malttiharjoituksilla tuntuu olevan positiivinen vaikutus koiraan, se nimittäin on alkanut malttamaan jo automaattisesti esimerkiksi ulko-ovella.
Vaikka omat fiilikset ovat olleet hiukan mollivoittoisia viime päivinä, tätä kirjoittaessa huomaan, ettei meidän asiat ole taaskaan kovin huonosti sitten kuitenkaan. Edistystä syntyy ja ongelmia ratkotaan, päivä kerrallaan.
Sattumalta, toisen blogin kautta löysin tieni tänne teidän blogiin. Gööttiblogit tuntuvat olevan melko harvassa ja on mukavaa löytää uutta lukemista oman rodun parista.
VastaaPoistaMulla on siis melkein 7-vuotias gööttityttö Aava. Muutama vuosi sitten sattuneen onnettomuuden jälkeen, on meilläkin valitettavasti kärsitty ajoittain refluksista ja herkästä vatsasta.
http://harmaattassut.blogspot.fi
Kiva kun eksyit blogiimme! Käydään kurkkaamassa vastavuoroisesti teidän :)
PoistaMoikka! Halusin vain kysyä, että minkälaista se teidän yöllinen maiskutus on? Siis pelkkää suun maiskutusta joka ei aina pääty nielaisuun, vai nieleekö koirasi myös? Itsellä kanssa närästysepäily koiralla, mutta se suun muklaaminen tuntuu olevan enemmänkin semmoista hampaiden narskuttelua ja kielen maiskutusta kuin semmoista ilman haukkomista ja nieleskelyä, jota närästyskoiravideoilta näkee. Toki aina välillä nieleekin, mutta ei ole semmoista älytöntä nieleskelyä jota närästykseen voi liittyä.
VastaaPoistaMoikka! Saa kysyä :) Vastaus on sekä että. Juuri ennen nukkumaanmenoa maiskuttelee, toisiaan myös nieleskelee. Sitten kun siihen lisää vielä suupielin lipomisen tai lakanan/seinän nuolemisen niin totean, että närästys siinä vaivaa. Kaikkea maiskuttelua tai huulten lipomista en enää lähde kauhulla diagnosoimaan närästykseksi, alussa kaikki tuntui olevan oire siitä. Myös ilman haukkomista on ollut eli koira "heittää päätä ylös" ja samalla esim vähän lipaisee kielellä. Olen myös itse nähnyt joitain närästysvidieoita, eikä meillä kyllä ihan niin pahassa tilassa koira ole ollut. Silminnähden sillä on kyllä ollut kurja olo ja vähän levoton + nuo mainitsemani oireet. Ei mitään maanista nieleskelyä tunnin verran, jota olen nähnyt ja lukenut muilta. Meillä pahin oire on sulamattoman ruoan pulauttelu (eli nousee ylös yllättäen) tai oksentaminen (kakomisrefleksi ennen oksentamista). Toivottavasti koirallesi löytyy joku sopia keino helpottaa oloa jos epäilyksesi osuvat oikeaan!
PoistaHei,
VastaaPoistaSattumalta löysin tämän blogin ja on kyllä erittäin mielenkiintoinen! Itse painiskelen samanlaisten asioiden kanssa oman koirani kanssa. Koirani on 11-vuotias ja hänelle on tullut närästyskohtauksia... Häntä on tutkittu viimeisen vuoden aikana paljon, on tehty laajoja verikokeita, on ultrattu maha ja on myös tehty vatsalaukun tähystys. Selittävää syytä närästykselle ei ole tullut muuta kuin aivan liian ahdas mahaportti, stressi ja ruoka-aine yliherkkyys. Me mennään siipikarjan jauhelihalla(kalkkuna sopii paremmin kuin itse kana) ja gluteiinittomalla kaurapuurolla. Ja nyt on kokeilussa Yrjölän puuro, ohran olen korvannut riisillä, koska se ei sovi, ainakin toistaiseksi se on sopinut.. Mutta voi olla, että sekään ei sovi, mutta toivotaan parasta. Kermaviilillä (laktoosittomalla) saadaan pahimmat närästyskohtaukset kuriin, mutta on inhottavaa katsoa ja kuunnella kun koiraa närästää..
Koirani on kyllä muutenkin aika maanantaikappale, on jos jonkin asian takian joutunut käymään eläinlääkäreissä elämänsä aikana, 50 kertaa ei kyllä riitä kertojen kanssa. Toivottavasti itse säästyt eläinlääkärikäynneiltä tulevaisuudessa!!
Meillä oli myös limaulosteita ja välillä myös verta ulosteen mukana, mutta nyt muutamaan kuukauteen niitäkään ei ole näkynyt, onneksi. On kyllä mukavaa olla herkkävatsaisen koiran omistaja, stressiä se kyllä tuottaa, ainakin minulle..
Paljon tsemppejä teille ja toivotaan, että närästykset saataisiin kokonaan rauhoittumaan!!!